Kilpaurheilussa (ja oikeastaan missä vai huippusuorituksessa) usko omiin mahdollisuuksiin on lähtökohta menestykselle.

Jos usko ei yllä asetettuihin tavoitteisiin, astuu esiin dopingin kaltaiset likaiset keinot. Usko urheilijaa kantavana voimavarana ei tarkoittanut vain urheilijan uskoa itseensä, vaan yhtä tärkeää on taustajoukkojen usko urheilijan tekemiseen, samoin median ja suuren yleisön. On vaikea uskoa tekemiseensä, jos jää uskonsa kanssa yksin ilman minkäänlaista tukea toisilta. Tämä on helppo uskoa, eikö vain?

Sama analogia pätee myös hengelliseen elämään. Uskossa kilvoittelu on vaikeaa, jos uskonsa kanssa jää yksin. Ensisijaisesti usko on jokaisen ’oma juttu’, mutta olemme kukin vastuussa myös lähimmäistemme uskon tukemisesta – vähintään siitä, ettemme teoin tai sanoin tee lähimmäistemme uskosta entisestä vaikeampaa.

Tämänkertainen Heprealaiskirjeen tekstikatkelma on vetoomus kestävyyteen uskossa ja mikä sopivinta, se käsittelee aihetta vieläpä alustukseemme sopivasti urheilumaailmasta otetun esimerkin kautta. Toivon, että tekstin läpikäynti palvelisi meitä jokaista vahvistamalla uskoamme ”uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen”. Luetaan teksti.

”Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. Edessään olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset, ja nyt hän istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi.” (Hepr. 12:1-3)

Kirjeen kirjoittaja rohkaisijana

Kirjeen kirjoittajaa ei tunneta varmuudella, koska hän ei esittele itseään kirjeen alussa niin kuin normaalisti oli tapana. Kirjoittajan henkilöllisyys jää siis arvailujen varaan. Kirjoittajana on aluksi pidetty yksimielisesti Paavalia noin 1200 vuoden ajan (400 – 1600), jolloin kirjettä kutsuttiin ”Paavalin kirjeeksi heprealaisille”. Tästä syystä kirja sijoitetaan poikkeuksetta raamatunlaitoksissa heti Paavalin kirjeiden perään.

Uskonpuhdistuksen jälkeen on laajalti pidetty todennäköisenä, ettei kirje olisi sittenkään Paavalin, koska kirjallinen tyyli poikkeaa melkoisesti Paavalin muiden kirjeiden tyylistä. Asiasisältönsä puolesta kirje sen sijaan voisi hyvinkin olla Paavalin kirjoittama, joten on arvailtu, että kirjeen olisi kirjoittanut henkilö, joka olisi ollut läheisessä kanssakäymisessä apostoli Paavalin kanssa.

Kirjeen sisällön perusteella tiedetään, että vastaanottanut seurakunta tunsi kirjoittajan ja samoin kirjoittaja seurakunnan. Vastaanottajat olivat juutalaiskäännynnäisiä, jotka olivat kiusatut kääntyä pois uskosta takaisin juutalaisuuteen osin oppimattomuutensa (Hepr. 5:11-6:3), mutta pääosin sosiaalisen paineen tähden. Lisäksi kirjeen vastaanottanut seurakunta oli joutunut vainotuksi juutalaisten ääriainesten taholta (Hepr. 10:35-26; Hepr. 12:4,7).

Kirjoittajan tarkoitus oli rohkaista kirjeellä seurakuntalaisia pysymään lujina uskossa ja olemaan hellittämättä olosuhteista huolimatta. Tämä käy ilmi erityisesti eri puolelle kirjettä ripotelluista 15 kehotuksesta kestää uskossa (Hepr. 4:11,14,16; Hepr. 6:1,11; Hepr. 10:22,23,24,25,35; Hepr. 12:1,2,28; Hepr. 13:13,15). Kirjoittaja antaa täten kirjeellään konkreettisen esimerkin siitä, kuinka itse kunkin vastuulla on paitsi vaalia omaa uskoa, mutta myös kannustaa ja rohkaista toisia jatkamaan lujina uskossa.

Uskonsankareista kilparadoille

Luvuissa 11 ja 12 on mainittujen kehotusten lisäksi kokonaisen jakson mittainen vetoomus pysyä kestävänä uskossa. Lukuun 11 on ensin koottu suuri joukko uskonsankareita esimerkeiksi kestävästä uskosta. Kukin uskonsankari antaa oman näköisensä todistuksen siitä, kuinka hänen uskonsa perustaja ja täyttäjä on hänen kohdallaan osoittautunut luottamuksen arvoiseksi. Osa heistä sai nähdä uskonsa käyvän toteen jo tässä ajassa (Hepr. 11:4-35a), mutta mielestäni vielä ’suuremman’ todistuksen uskostaan antoivat he, jotka eivät epäröineet uhrata henkeään uskonsa tähden (Hepr. 11:35b-38).

Tekstisitaattimme puolestaan aloittaa esimerkkien jälkeisen jakson (Hepr. 12:1-11), jossa kirjoittaja rohkaisee kirjeen vastaanottajia olemaan uskollisia, vaikka se sitten tarkoittaisi kärsimystä uskon tähden. Kappale on kirjallisesti kliimaksi eli huipennus edellisessä luvussa esitetylle luettelolle uskonsankareista.

Alussa sanat ”kun siis” viittaavat edellisen luvun esimerkkeihin, joista kirjoittaja taitavasti kääntää lukijan huomion nykyhetkeen vihjaten, että lukijan kohdalla kyse on samasta uskosta, mistä edellisen luvun esimerkit todistivat. Jos siis uskonsankarit olivat valmiit jopa kuolemaan uskonsa tähden, eikö lukijankin pitäisi tällöin vaalia arvokasta uskonlahjaa.

Kirjoittaja on valinnut sanoman läpiviemiseksi vertauskuvan sen aikaisesta yleisurheilumaailmasta. Urheilu oli suosittua viihdettä Välimeren alueella jo antiikin aikana ja se oli sitä edelleen Uuden testamentin synnyn aikaan. Ei siis ihme, että Uuden testamentin kirjoittajat ottivat urheilusta esimerkkejä monin kohdin (Ap. t. 20:24; 1. Kor. 9:24-26; Gal. 2:2; Gal. 5:7; Fil. 2:16; 2. Tim. 4:7; Hepr. 12:12-13).

Tekstimme (Hepr. 12:1-3) on kuva juoksijasta, joka määrätietoisesti tavoittelee palkintoa tietyssä kilpailussa. Sitä on tulkittu vaihtoehtoisesti myös harjoitusjaksosta, kun urheilija ponnistelee valmistautuessaan kilpailuun. Näistä kahdesta vaihtoehdosta ensimmäinen sopii lopulta paremmin kokonaisuuteen. Katsotaanpa nyt tarkemmin, miten kirjoittaja soveltaa urheilumaailman ’teesejä’ hengelliseen kilvoitteluun,

”Todistajia kokonainen pilvi”

Teksti alkaa hyvin mielenkiintoisella kuvalla, joka ensisilmäykseltä ei tunnu lainkaan liittyvän kahden seuraavan jakeen urheiluteemaan:

”Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin.”

Urheiluteeman tunnistamista jakeesta vaikeuttaa se, että emme tunne sen aikaisten kisojen tapoja ja siihen liittyviä ilmauksia. Vertauskuva alkaa sillä, että kirjoittaja maalaa eteemme mielikuvan urheilukilpailusta suuressa amfiteatterissa, jossa on valtavat joukot yleisöä katsomossa. Kilpailijan silmissä yleisö on kuin valtava ihmisistä koostuva ”kokonainen pilvi”, josta lähtevä kannustus ja huuto on korvia huumaava. Yleisö on kilpailun tapahtumien todistaja, mutta ei passiivinen sivustaseuraaja, vaan päinvastoin se osallistuu kilpailuun kannustamalla omiaan voittoon.

Kirjoittaja yhdistää edellistä luvusta menneiden aikojen uskonsankarit amfiteatterin yleisöpilveen. Uskonsankarit eivät yleisön tavoin ole hiljaisia todistajia, vaan päinvastoin he ovat kannustajia meille, jotka nyt vuorostamme kilpailemme uskonkilparadalla. He eivät seuraa juoksuamme vain hiljaa sivusta, vaan heidän elämänsä todistus on inspiroiva kannustus meille, jotka vuorostamme nyt ’olemme tulessa’. Voimme nähdä myös itsemme katsomossa kannustamassa toisia eteenpäin ja valamassa heihin uskoa jatkaa loppuun asti.

Valtavan kannustuksen siivittämänä kilpailija ”panee pois kaikki mikä painaa”, jotta hän voi parhaimmalla mahdollisella tavalla vastata kannustajiensa luottamukseen. Erheellisesti ’painava’ on tulkittu tarkoittavan teennäisiä painoja tai taakkoja, mutta pitää muistaa, että tekstin vertauskuvassa olemme edelleen keskellä antiikin ajan juoksukisaa. Painot eivät täten voi viitata harjoittelussa käytettyihin painoihin, koska kyse on kisasta. Todennäköisesti sanoilla viitataan vanhaan kreikkalaiseen tapaan riisua kisassa vaatteet pois pystyäkseen juoksemaan kompastelematta.

Eli vertauskuva viittaa kaikkeen sellaiseen, mikä saattaa vähänkin vaikeuttaa matkan tekemistä kisassa. Vertauskuva sopii hyvin siinäkin mielessä, että antiikin kirjailijat käyttivät ’painoja’ kielikuvana paheista. Kaikki ylimääräinen ja haittaava tulee laittaa syrjään, jotta voi keskittyä oleelliseen – uskon jaloon kilpaan. Kaikki ylimääräinen, sellainen joka ei selkeästi tue päämäärämme taivastiellä, olisi viisasta laittaa syrjään, jotta emme kompastuisi siihen ja antaisi sen näin tuoda epävarmuutta matkantekoomme. Vaarallisin ’hidastava’ elementti on tietenkin se ”synti, joka niin helposti kietoutuu meihin.”

Eli jo todistajien esimerkin ja kannustusjoukkojen luottamuksen tähden uskovan tulee jatkaa taistelua uskonsa säilymisen puolesta, keskittyä oleelliseen ja panna syrjään kaikki se muu, mikä jarruttaa menoa. Voit toki sanoa, ettei sinulla ole yhtään kannustajaa. Mutta ehkäpä et ole huomannut katsoa amfiteatterin lehtereille ja nähdä kuinka kaikki menneiden aikojen pyhät kannustavat sinua jatkamaan oman esimerkkinsä kautta. He taistelivat päästäkseen perille ja he pääsivät voittajina maaliin – jokainen heistä.

”Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu”

Vertauskuva kristityn vaelluksesta on otettu ennemmin kestävyysjuoksusta kuin lyhyestä sprintistä. Vertauksessa ei täten kuvata hetkellisen suorituksen täydellisestä onnistumista, vaan sinnikkyyttä ja kestämisestä loppuun saakka. Kestävyysjuoksu on osuva vertauskuva siksi, että jopa parhaan suorituksen aikana mielessä käy ajatus ”en jaksa enää, tahdon keskeyttää”, kun jokainen askel tuntuu vain edellistä raskaammalta. Vertauskuvan tapaan heprealaiskirjeen vastaanottajat olivat vainon ja sosiaalisen paineen vuoksi kiusatut luovuttamaan kesken hyvän vaelluksen – heistäkin tuntui siltä, että he eivät jaksa enää askeltakaan.

Kun äärimmäinen väsymys alkaa piinata mieltä, mitataan juoksijan usko siihen, mitä hän tahtoo saavuttaa. Ilman uskoa tavoitteeseen on turha edes astua viivalle. Urheilija ei saa herpaantua hetkeksikään väsymyksen tunteen tähden tai antaa ajatuksensa harhailla keskeyttämisessä tai muussa kilpailun kannalta epäoleellisessa. Sen sijaan hän keskittyy siihen päämäärään, joka hänellä oli kirkkaana mielessään lähtöviivalla. Hän keskittyy maaliviivan saavuttamiseen ja ojentautuu uskonsa mukaan sinnikkäästi ponnistellen eteenpäin. Ja vasta kun maali on saavutettu, katsotaan mihin ponnistus tällä kertaa riitti.

Samalla tavoin meidän hengellisten kilparatojen atleettien tulee keskittyä Jeesukseen Kristukseen, joka on uskomme maali ja tavoite (Fil. 3:13-14). Kaikki muu on uskovan kilvoittelussa epäoleellista. Tekstissä meitä kehotetaan juoksemaan ”loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen”. Tai niin kuin vuoden 1933/38 käännös sanoo runollisen kauniisti ”silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen”.

Jos urheilijan ajatus harhautuu päämäärästä, huomio kiinnittyy epäoleelliseen ja ote herpaantuu. Vastaavasti uskovan katse tulee aina olla suunnattuna Jeesukseen. Jos ’katse’ kiinnittyy johonkin muuhun tai se alkaa harhailla epämääräisesti toissijaisessa, on vaara unohtaa, mikä elämässä lopulta on oleellista. Siitä seuraa herpaantuminen ja elämältä katoaa selkeä suunta; pitävä pohja muuttuu liukkaaksi alustaksi, jolloin askeleet käyvät liukasteluksi. Juoksijan päämäärä on maali, uskovan on Kristus.

Kristus on uskon ainut kestävä kohde – jos haemme uskolle päämäärää ja tukea muista lähteistä, olemme aina heikoilla. Jeesus Kristus on ainut kestävä perusta uskolle, koska hän on ”uskomme perustaja ja täydelliseksi tekijä” tai ”uskon alkaja ja täyttäjä”.

Jeesus Kristus on uskon ’lähde / alkaja’ ja ’täyttäjä / täydelliseksi tekijä’. Uskon alkajana Jeesus on uskomme perusta, kreikan ’archegos’ eli ”perustaja, kapteeni, pioneeri, johtaja”. Sana, jota käytettiin myös koulukuntien perustajista sekä inhimillisistä ja jumalallisista sankareista.

Mutta Jeesus ei ole ’vain’ uskomme alkaja, vaan hän on samalla sen täyttäjä. Jeesuksen sovitustyö on uskon täyttymys. Hän ei vain antanut uskollemme suuntaa tai näyttänyt, mihin meidän tulisi uskoa, vaan sovitustyöllään hän kirkasti uskomme.

Eli pelastava usko, jonka alkulähde on Kristus, on saanut täyttymyksensä jo hänessä. Usko Kristukseen ei ole epävarmaa toivoa, vaan täytetyn sovitustyön hyväksymistä omalle kohdalle. Jeesus Kristus on uskonvaelluksemme alku ja loppu.

Samoin hän itse on äärimmäinen esimerkki siitä, kuinka uskovan tulee omassa juoksussaan pitää silmät luotuina kohti uskonsa ”alkajaa ja täyttäjää”. Heprealaiskirjeen kirjoittaja näet jatkaa:

”Edessään olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset, ja nyt hän istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella.”

Kristus itse on juossut läpi saman ’kilpamatkan’, jota sinä ja minä parhaillaan juoksemme. Kristus on juossut maaliin ja voittanut (Ilm. 3:21; Ilm. 5:5). Hän on täyttänyt sen, mihin yksikään ihminen ei pystynyt, ja tullut itse uskomme päämääräksi. Meidän ei tarvitse juosta kohti maalia epätietoisina siitä, mitä siellä kohtaamme, vaan uskollamme on varma pohja Kristuksessa.

”Ajatelkaa häntä”

Tekstisitaatti päättyy kehotukseen, joka kokoaa yhteen kaiken edellä sanotun:

”Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi.”

Jae on kappaleen teemasta johdettu ponnekas kehotus kestävyyteen uskossa. Se on samalla sekä tekstin sovellus että rohkaisu. Kristus luopui enemmästä ja kärsi enemmän kunkin seuraajansa tähden kuin yksikään häneen uskova koskaan joutuu kärsimään Herransa tähden. Vastustus, jota ehkä kohtaat Herrasi nimen tähden, on vähäinen hinta verrattuna siihen hintaan, jonka Herrasi Jeesus Kristus on maksanut sinusta.

Tekstin päättävä jae on rohkaisu jokaiselle uskovalle, joka on uupunut juoksussaan. Alkukielessä jakeen päättävä lause ”menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi” on ilmaistu termein, joita käytettiin kuvaamaan juoksijan väsymystä ja uupumusta.

Ehkä siis koet väsyneesi uskon kilvoittelussa, koet olevasi yksin, katseesi on alkanut harhailemaan niissä näissä eikä uskon päämäärä ole enää lainkaan niin kirkkaana mielessäsi kuin se oli vielä lähtöviivalla. Olet kiusattu luovuttamaan, lopettamaan leikin kesken. Onko enää mitään tehtävissä? – Onpa hyvinkin.

Lääke ongelmaan on yksinkertainen. Kehotus kuuluu ”ajatelkaa häntä”. Toisin sanoen ”pane pois kaikki mikä painaa” ja ”juokse sinnikkäästi katse suunnattuna Jeesukseen”. Keskity oleelliseen ja muista minkä tähden kilvoittelet. Laita syrjään kaikki epäoleellinen, mikä sitoo sinua ja haittaa etenemistäsi ja kiinnitä katseesi Kristukseen. Hän on sinun uskosi alkaja ja täyttäjä, yksin arvollinen uskosi kohteeksi. Ajattele Kristusta ja kaikkia niitä, jotka ovat oman kilvoituksensa kunnialla selvittäneet. He ovat ”kokonainen pilvi todistajia”, jotka kannustavat sinua jatkamaan kilvoitusta loppuun saakka katse suunnattuna Jeesukseen.

Jatkakaamme siis edelleen eteenpäin toinen toistamme tukien kohti maalia ja varmaa voittoa Kristuksessa!

Pohdittavaa

Mitä kirjeen vertauskuva juoksukilpailusta minulle opettaa?
Mitä tarkoittaa ”katse suunnattuna Jeesukseen”?
Mihin minun katseeni on suunnattu? Vai harhaileeko se suunnatta?