Elämme maailmassa, jossa keskitytään tekemään elämän ulkopinnat kiiltäviksi ja kirkkaiksi. Taloudellinen menestys, virheetön, hoikka vartalo ja kohteliaat ja siististi puetut lapset huomioidaan.

Tästä syntyy varsin erikoinen kuva täydellisyydestä. Se on tietenkin ymmärrettävää, koska harva meistä pääsee kurkistaman toisen ihmisen sisimpään tai edes tietoiseen mieleen.

Ehkä tämän kyvyttömyyden tähden me monesti arvotamme jopa lähimmäisemme sisäisen ihmisen ulkopuolisen habituksen, puhetaidon ja sanomisten perusteella. Arvotamme heidät näkemättä koskaan lähdettä, josta tämä kaikki kumpuaa. Emme edes tule ajatelleeksi, että tulkitsemme heidän tekojaan ja ajatuksiaan oman sisimpämme oletuksista käsin. Tässä suhteessa on aiheellista kysyä kuin Pilatus: ”Mikä on totuus?” (Joh. 18:37b).

Nurin päin

Jeesus puolestaan näkee ihmisen sisimmän ja kykenee arvioimaan hänen aina edesottamuksensa oikein. Onhan niin, että silloin tällöin jopa hyvässä aikomuksessa teemme väärin, mutta myös päinvastoin.

Ehkä ajattelin hyvää, kun annoin tilaa toiselle kulkea ohitseni luonnonpuiston polulla, mutta en tullut ajatelleeksi, että samalla tallaan jonkin rauhoitetun kasvin tai hyönteisen. Tai teinkö hyvän palveluksen toiselle ajatellen, että nyt asemani vahvistui hänen silmissään ja ehkä myöhemmin siitä on minulle hyötyä. Sinä et sitä näe, näet vain ulkoisen. Minä sen sijaan ainakin useimmiten näen omat vaikuttimeni – tosin nekin voivat olla alitajuisia.

Meidän Herramme Jeesus on tässä poikkeus. Hän näkee aina oikein – myös sinun ja minun sisimmät vaikuttimet. Siksi hänelle ei tarvitse selitellä. Tästä myös johtunee se, että Taivasten valtakunnan lainalaisuudet ovat tässäkin asiassa kovin poikkeavat näistä maallisista.

On vain niin, että joskus tämä ulkoisen arvostaminen on ihmisillä aivan liian tietoista. On eri asia nähdä ulkoinen väärin lähimmäisen elämässä kuin omassa elämässä. Jos tarkastelen omaa ulkoista, tunnen myös oman sisäisen. Tästä syystä Jeesus muistutti erästä fariseusta aiheesta puhumalla maljan tai vadin sisä- ja ulkopinnoista sekä siitä, mitä maljaan on kaadettu:

”Mutta Herra sanoi hänelle:
”Te fariseukset kyllä puhdistatte maljanne ja vatinne ulkopuolen, mutta teidän oma sisimpänne on täynnä riistoa ja pahuutta. ” (Luuk. 11:39)

Tämän Jeesus siis sanoi vastaukseksi yhdelle meistä ulkokultaisista, joka paheksui opetuslasten pöytätapoja. Hänen vaatimuksensa ei noussut oikeasta vaikuttimesta. Tätä ei kuitenkaan tule yleistää. Joskus voi aiheellista huomauttaa eikä huomauttajalla ole epäpuhtaita taka-ajatuksia.

Tässä siis Jeesus näki fariseuksen sisimmän todelliset motiivit. Siinä paha oli pukeutunut jos ei nyt valkoisiin niin ainakin harmaaseen. Eikö muuten se nk. ’valkoinen valhe’ ole myös tätä? Kun totuus on liian painava sanottavaksi, se kääritään kauniiseen kääreeseen, mutta tekeekö kääre sisällöstä kauniin…. Mieti sitä. Joskus vaikeneminen voi olla kultaa…

Väärin päin

Jeesus kehottaa meitä kääntymään pois pinnallisista, itsekeskeisistä mielihaluista ja kääntymään sen sijaan Jumalan puoleen ja iankaikkiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että kannamme sydämestämme hyvää ulkoiseen maailmaan.

” Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa.” (Matt. 12:35)

On toki jo voitto, jos pahuus lakkaa liikkumasta sydämestämme ulos, mutta kehotus toteutuu kokonaan vasta sitten, kun annamme hyvän nousta sisäisestä ulkoiseen.

Jos edellä havaitsimme kuljettavamme maljoja nurin päin – siis ulkopinta edellä ja päälle päin, tämän kehotuksen kohdalla toimimme usein väärin päin – eli päinvastaiseen suuntaan.

Että kantaisimme varauksetta ilman taka-ajatuksia Jumalan Hengen hyvää hedelmää tähän maailmaan, käännämme suunnan väärin päin, eli keräämme pahaa ulkoisesta maailmasta ja varastoimme sen sydämeen. Kun kohtaan vääryyttä, kannan sen sydämen varastoon. Hyvänä päivänä sisään kannettu ulkoinen paha jalostuu rukoukseksi, mutta silloin tällöin käy niin, että pahan muruset putoilevat sydämen sopukoihin ja ne alkavat mädättää ajatuksia.

Herran kehotus on siis toimia mieluummin päinvastoin. Tuon hyvää sydämestä ulkoiseen maailmaan mieluummin kuin imen pahaa ulkoisesta sisään.

Oikein päin

Nyt tiedämme, mitä on ’nurin päin’ ja ’väärin päin’. Kun vältämme niitä, asettuu sisäinen ja ulkoinen maailma elämässämme ’oikein päin’. Eikö niin?

Oikein päin ei kuitenkaan aina tarkoita samaa. On tilanteita, kun ’se oikein’ näyttäytyy jopa päinvastoin ulkoisessa maailmassa. Otan vielä esimerkin tästäkin. Muistanet nämä Jeesuksen sanat:

” Jeesus kuuli sen ja sanoi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. ” (Matt. 9:12)

Tämän Jeesus sanoi fariseuksille, jotka moittivat häntä siitä, että hän aterioi ja vietti aikaa syntisten juhlissa. Tarkoittavatko nämä Jeesuksen sanat siis sitä, että meidänkin tulisi välttää kirkkoja (nykyisten fariseusten pesimäaluetta) ja uskonnollista kontekstia? Pitäisikö meidänkin elää hengellisyyttä todeksi tavallisessa arjessa ja juhlassa mieluummin ei-uskonnollisten parissa?

Sanoisin, että positiivisessa merkityksessä ’kyllä’. Eli meidät on kutsuttu elämään siellä, missä on ihmisiä, jotka vilpittömästi etsivät Jumalaa, vaikka he eivät tietäisi, mistä hänet voi löytää.

Samalla totean, ettei se kuitenkaan tarkoita sitä, ettei tehtävämme olisi yhä olla valona myös kirkoissa ja uskonnollisen harjoituksen keskellä. On sitä pimeyttä sielläkin ja valoa tarvitaan ihan samassa määrin.

Jos luet evankeliumeita, huomaat, että Jeesus vietti melkoisen paljon aikaa myös fariseusten ja muiden juutalaisen uskonnon edustajien kanssa. Jeesuksen vastaus ei ollut ’joko tai’ vaan ’sekä että’. Tässäkin raamatunkohdassa, mitä siteerasin, Jeesus herättelee paitsi syntisten joukkoa, samalla myös näitä paheksujia, kun hän jatkaa:

”Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: ’Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.’ En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.’” (Matt. 9:13)

Hän käänsi sormen osoittamaan fariseuksia ja täten hän tavoitti myös heidät – ja etenkin heidät.

Jeesuksen esimerkki vahvistaa meille, että meidät on kutsuttu elämään ’oikein päin’ elämää kaikkialla missä olemme, koska emme voi tietää, kenen sydän on asettunut ’etsijän moodiin’. Voi olla, että julistamme torilla turhaan vuosikymmenet, koska kukaan ei etsi. Samoin voi olla, että sunnuntain saarnat menevät kuuroille korville kirkkovuosi toisensa jälkeen, koska kukaan ei mielestään tarvitse armoa.

Me emme tunne toisen ihmisen ’sisäistä tilaa’, koska hädin tuskin tunnemme omaammekaan. Vain Jumala tuntee ja siksi vain hänellä on tuomiovalta. Meidät on kutsuttu yksinkertaisesti elämään ’oikein päin’ kaikkialla siellä, missä olemme.

Jumalan meille antaman tehtävän ottaminen vakavasti tarkoittaa sitä, että meidän on opittava katsomaan maailmaa ylösalaisin, kuten Jeesus teki. Sen sijaan, että etsisimme ihmisiä, joilla on resursseja, jotka voivat tehdä meille palveluksia, etsimme ihmisiä, joilla on vähän resursseja ja jotka tarvitsevat meitä.

Sen sijaan, että etsimme vahvoja, löydämme heikon; sen sijaan, että etsimme terveitä, löydämme sairaan. Sen sijaan, että etsimme hengellisesti valveutuneita, löydämme syntisiä. Jos vain elämme ’oikein päin’, huomaamme kohta sen tarkoittavan ’ylösalaisin’ :-)

” Jeesus kuuli sen ja sanoi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.’ . . . En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.” (Matt. 9:12)