Kristillisessä ajattelussa odotus on varsin keskeinen teema. Ajatellaan vaikkapa Jeesuksen vertausta kymmenestä morsiusneidosta (Matt. 25:1-13). Siinä odottamisen teema näyttäytyy monin tavoin.
Toisaalta morsiusneitojen oli määrä odottaa sulhasen tuloa, mihin liittyi toisaalta varmuus hetken koittamisesta, mutta samaan aikaan he elivät epävarmuudessa tapahtuman ajankohdasta.
Teksti kertoo myös siitä, että odottaminen ei välttämättä ole tuntien tai minuuttien laskemista, vaan odotuksessa eletään normaalia elämää samalla toki varautuen siihen, että ennalta tuntemattomaan aikaan kaikki nyt käsillä oleva muuttuu.
Ajan voi siis käyttää monella tavalla. Tässä mielessä vertauskuva sopii myös ihmiselämään. Tässä me kuljemme ’odotuksessa’, kunnes koittaa hetki, kun kaikki tämä jää ja kaikki on toisin. Terve odotus täten opettaa ihmistä olemaan kiinnittymättä liiaksi nykytilaan, ettei luopumisen hetkestä tule vaikea. Samalla se kannustaa elämään tätä elämää ainutlaatuisena lahjana sen sijaan, että vain odottaa jotain, mikä ei ole vielä.
Odotus nykyhetkestä
Kaikki odottaminen ei liity ainoastaan tulevaan. Meillä on odotuksia liittyen nykyhetkeen sen perusteella, mitä on ollut aikaisemmin. Tämä liittyi myös morsiusneitojen odotukseen. Osa ymmärsi aikaisemman perusteella varautua tähän hetkeen, kun taas toiset eivät niin tehneet. Heillä oli erilaiset odotukset paitsi siitä, mitä on tuleva, mitä tässä hetkessä on odotettavissa.
Tähän samaan teemaan Jeesus viittaa seuraavassa puheessaan opetuslapsille Johanneksen evankeliumissa:
””Nyt te kyllä uskotte”, sanoi Jeesus. ”Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin te joudutte hajalle, kuka minnekin, ja jätätte minut yksin. Yksin en silti jää, sillä Isä on minun kanssani. Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.” (Joh. 16:31-33)
Opetuslapsille oli muodostunut käsitys siitä, mitä Jeesuksen seuraaminen on. He olivat oppineet tämän yhdessä vietettyjen vuosien aikana. Pian kaikki oli oleva toisin – vieläpä yhdessä hetkessä. Tapahtuisi jotain sellaista, mitä he eivät osanneet odottaa menneen perusteella. Ja miten he tuosta hetkestä tulevat selviämään, riippuu siitä, millaisin odotuksin he sen kohtaavat. Odotukset määräävät sen, miten he ottavat tapahtumat vastaan. Otetaan esimerkki.
Hotelli vai vankila?
Esimerkki on C. S. Lewisin kirjasta ”God in the Dock: Essays on Theology and Ethics”. Tätä 1970 kirjoitettua kirjaa ei ole tietääkseni käännetty suomeksi. Tapailen tähän C. S. Lewisin esimerkkiä, jolla hän avaa tätä odotusten vaikutusta kokemukseemme. Hän kirjoittaa:
”Kuvittele joukko ihmisiä, jotka kaikki asuvat samassa melko tavallisessa ja arkisessa rakennuksessa. Puolet heistä on tullut sinne odotuksella, että tämä rakennus on hotelli, kun taas toinen puoli ajattelee, että se on vankila. Ne, jotka ajattelevat sen olevan hotelli, saattavat pitää sitä melko sietämättömänä, kun taas ne, jotka ajattelevat sen olevan vankila, saattavat päinvastoin todeta, että se on yllättävän mukava paikka olla.” (C. S. Lewis)
Lewis käytti tätä hotellin ja vankilan vastakkainasettelua kekseliäästi kuvaamaan sitä, miten näemme elämän odotustemme perusteella. Hän jatkaa kirjassaan näin:
”Jos ajattelet tämän maailman olevan paikka, joka on tehty yksinkertaisesti tekemään sinut onnelliseksi, se tuntuu sinusta melko sietämättömältä. Jos taas ajattelet sen valmistamisen, koulutuksen ja korjaamisen paikkana, ei se ehkä olekaan niin huono ollenkaan.”
Joskus me odotamme, että elämän pitäisi olla onnellista ja kivutonta. Mutta se ei ole sitä, eikä niin Raamattukaan opeta. Jeesuksen seuraajalle tämä maailma on hengellisen matkanteon ja kasvamisen paikka. Ja sitä matkaa me teemme satoi tai paistoi. Niin hyvät kuin huonot ajat ovat kummatkin meitä varten. Jeesus oli täten realistinen, kun hän selitti opetuslapsilleen ja meille, mitä odottaa elämältä:
”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.”
Kun kohtaamme elämän siunaukset siinä missä sen viiltämät haavatkin sitä todellisuutta vasten, että meidän Herramme on jo voittanut maailman, meidän on helpompi tarttua siihen rauhaan, mikä meillä on Kristuksessa.
Me voimme tukeutua ja pysyä sisäisessä rauhassa, koska tiedämme, että Jumala ohjaa elämän tapahtumia suvereenin suunnitelmansa mukaan. Jos taas odotamme, että maailman pitäisi rauhoittua ja keskittyä tuottamaan itsellemme onnea, ristiriita odotuksen ja todellisuuden välillä estää meitä tarttumasta Kristuksen olosuhteista riippumattomaan rauhaan.
Kristuksen läsnäolo elämässämme mahdollistaa meille olemisen turvallisin mielin – siis ”pysyen rohkeina” – jopa kivun ja ahdistuksen keskellä.
”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.”