Kannan sisälläni syvyyttä. Kutsua, jonka Sinulta sain. Haurasta ja niin haavoittuvaa. Kuitenkin. Niin täyttä totta. Niin. En epäile, ettetkö juuri Sinä olisi asettanut kutsua sisimpääni. Muutenhan olisin jo luovuttanut, antanut periksi: antaa olla. En voi muuttaa...