Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: ylistys

Joulun ilosanoma

Luukkaan toisen luvun teksti on tuttu jokaiselle. Nämä Luukkaan taltioimat tapahtumat ovat vuosisatojen varrella vakiinnuttaneet asemansa ’virallisena’ perinteisenä jouluevankeliumina.

Jotain tällaista on mielikuva, joka syntyy jouluevankeliumista :-) (Kuva PublicDomainPictures Pixabaystä)

Toki tunnemme myös Matteuksen jouluevankeliumin tapahtumat, mutta varsinaisena jouluevankeliumina suurin osa ihmisistä tuntee nimenomaan Luukkaan evankeliumin tekstin.

”Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän …

Lisää...

Keitä he ovat?

Vanhassa lastenlaulussa lauluntekijä kysyy: ”Keitäs te ootte te pienet poijaat, kun en ma tunne teitä?”. Myös raamatunlukija joutuu kysymään tätä samaa kysymystä usein, kun hän tutkii vaikea selkoisia tekstejä. Tällöin hän monesti joutuu miettimään, kenestä tekstissä on kyse.

Kohti taivaallista ylistystä. (Kuva StockSnap Pixabaystä)

Kysymys ”Keitä he ovat?” toistuu erityisen usein luettaessa Ilmestyskirjaa tai Danielin kirjaa, jotka ovat vaikeaselkoista apokalyptista kerrontaa, jossa käytetään symboleita kuvaamaan reaalimaailman asioita, tehtäviä ja tapahtumia. Moni on pohtinut esimerkiksi Ilmestyskirjan pedon henkilöllisyyttä puhumattakaan muista antikristuksista. Ilmestyskirja herättää mielenkiintoa lukijassa myös kuvaamalla kymmentä kuningasta lohikäärmeen sarvina ja Kristuksesta luopunutta kirkkoa porttona. Vaikka tiedämme symbolien edustavan näitä asioita, joudumme edelleen kysymään tekstiltä niiden henkilöllisyyttä, jos tahdomme tarkemmin tietää, kenestä on kyse. Nämä …

Lisää...

Kiitollisuus hartauselämässä

Jumala on luonut valtavan määrän hyvää ja kaunista. Hänen aikomuksensa luomistyössä oli luoda ”sangen hyvää”, eli jotain sellaista, mikä kantaisi hänen hyvyytensä nimeä ja olisi hyvyyden hedelmää. Näin koko luomakunta ylistäisi hänen nimeään.

Rukoilevat kädet. (Kuva Couleur, Pixabay)

Valitsin käyttää sanaa aikomus, koska siinä on ajatus toiminnan tarkoituksesta. Aikomus on kuitenkin Jumalan yhteydessä käytettynä virheellinen ilmaus, koska Jumala ei tunne aikomusta sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan kaikki mitä hän aikoo myös tapahtuu. Aikomus kuitenkin kertoo sen, ettei Jumalan teot vain ’satu ja tapahdu’, vaan ne toteutuvat aina tarkoituksesta. Näin tapahtui myös luomiskertomuksessa jokaisen päivän kohdalla:

Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, …

Lisää...

Herramme arjessa

Taannoin kirjoitin saarnan Efesolaiskirjeen trinitaarisesta doksologiasta (Ef. 1:3-14). Se on syvällinen katsaus pelastushistoriaan. Siinä Paavali kehottaa lukijaa kohottamaan kanssaan ylistyksen Jumalalle, koska olemme niin siunatut Kristuksessa:

Näistä olemme huolissamme – ja kiitollisetkin.

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä!” (Ef. 1:3)

Doksologiassa Paavali selitti perinpohjaisesti Kristuksessa annettujen siunausten suuruuden, mutta silti pelkään, että monen lukijan kohdalla ylistys saattaa jäädä varsin vaisuksi. Näin siksi, ettei pieni ihminen paljoa ymmärrä Jumalan pelastussuunnitelman suuruudesta – etenkin, kun hän puuhastelee arjessaan varsin erilaisten ongelmien kanssa.

Ihminen on luonnoltaan sellainen olento, että konkreettiset lähellä olevat asiat tuppaavat olemaan hänelle merkittävämpiä kuin globaalit pulmat, ikuisuudesta nyt puhumattakaan. On nurinkurista, että hän …

Lisää...

Lasten ja imeväisten suusta

Pääsiäisen aika alkoi jo laskiaisesta. Sen muistavat ainakin he, ketkä laskiaisena laskeutuivat paastoon. Kiireisessä ajassamme moni herää pääsiäisen läheisyyteen vasta pääsiäisviikon alussa palmusunnuntaina. Tällöin lapset kulkevat talosta taloon virpomassa.

Virpominen on itäisen kirkon perinne. Jos vanhan tavan mukaan antoi pajusta tehdyn virpovitsan palmusunnuntaina jollekin, sai pääsiäissunnuntaina tulla perimään palkkansa. Sana ’virpoa’ tulee venäjänkielen pajua merkitsevästä ’verboa’-sanasta, joka tulee edelleen latinan sanasta ’verbanae’, joka tarkoittaa pyhää oksaa.

Virpomisen juuret ovat tosiasiassa paljon kauempana, ensimmäisen kristillisen pääsiäisen tapahtumissa, kun kansa tervehti Jerusalemiin ratsastavaa Jeesusta palmunlehvin. Tiettävästi pyhät oksat ovat kuuluneet katolisiin pääsiäiskulkueisiin tiettävästi ainakin 500-luvulta lähtien. Palmunlehvät ovat tosin käytännön syistä korvattu täällä pohjoisessa pajunoksilla, kun palmunlehviä ei luonnostaan ole saatavilla. Pyhän nimessä sana ’palmu’ on silti säilynyt.

Joka tapauksessa on jälleen kerran tullut se aika …

Lisää...

Oma polkuni seurakuntatyöntekijäksi

Tullessani uskoon vuonna 1993 sain Jumalan kutsun valtakunnan työhönsä. En varmastikaan vielä silloin tiennyt, että kyseessä todellakin on JUMALAN kutsu eikä vain oma halu palvella Herraa.

Vuodet kuluivat, ensin syntyi kaksi lasta, joiden jälkeen menin töihin, kauppaan myyjäksi. Kolme ja puoli vuotta ehdin olla töissä, kunnes kolmas lapsemme syntyi. Hoidin ystäväni lasta omien lasteni ohessa pari vuotta, kunnes neljäs ja viides lapsemme syntyivät. Viimeisen synnyttyä tiesin, että tämä on se lapsiluku, jonka Jumala on meille tarkoittanut. Niinpä aika oli jonkun muun..

Jumala oli alkanut vetämään minua entistä läheisempään suhteeseen kanssansa jo ennen viidennen lapsemme syntymistä. Olin löytänyt oman tapani olla Jumalaa lähellä ja palvoa Häntä, nimittäin ylistyksen ja palvomisen. Hän sai huomioni ja kiitokseni, ja koin, että kaikki mitä minulla on, kuuluu Hänelle: koko elämäni, …

Lisää...

Kaikki te, joissa on elämän henkäys…

Psalmien kirjan päättävät psalmit kuuluvat viidennen kirjan loppuylistykseen eli ’halleluja’ -psalmien (Ps. 145-150) kokoelmaan. Psalmien viidennen kirjan ja koko psalmien kirjan loppuylistyksen psalmeja yhdistää myös meille kaikille tuttu hepreankielen sana ”halleluja”.

Jokainen tekstin psalmi alkaa ”halleluja” -sanalla ja loppuu siihen. Se on yhdyssana sanoista ”laulaa kiitosta, ylistää” ja Jumalan nimestä. Halleluja sisältää kehotuksen: ”Ylistäkää Herraa!”. Se oli israelilaisten temppelijumalanpalveluksen keskeinen vastauslaulu, jonka vuoro tuli sen jälkeen kun kuoro oli ensin veisannut psalmin.

Psalmien kirjan päättävässä ’halleluja’ -psalmien kokoelmassa tämä ylistys kaikuu aina psalmin alussa ja lopussa. Päätösylistys huipentuu psalmin 150 sanoihin:

”Halleluja!
Ylistäkää Jumalaa hänen pyhäkössään, ylistäkää häntä taivaan mahtavissa holveissa!
Ylistäkää häntä, hänen väkeviä tekojaan, ylistäkää häntä, hän on suuri!
Ylistäkää häntä raikuvin torvin, ylistäkää …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , |