Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: yhdessä

Uskon kilpi

Paavalin aikaan eri puolella Roomaa uskovat joutuivat paikallisten vainojen, pilkan ja syrjinnän kohteeksi, eikä tilanne ole juuri muuttunut nykyään. Nykypäivänä kristittyjen kohtaama vaino on sekin todellista eri puolella maailmaa. Vainon, syrjinnän tai pilkan ei tarvitse olla valtiollista tai henkeä uhkaavaa, vaan pienemmässä mittakaavassa jopa Suomessa kärsitään uskontoon kohdistuvasta kiusaamisesta, pilkasta ja syrjinnästä.

Roomalaisen sotilaan kilpi, scutum. (Image by manuel ramirez from Pixabay)

Samaan aikaan toki on rehellistä tunnustaa, että vainoa kohdistuu myös monien uskontojen edustajiin. Se, että uskoo johonkin riittää monesti siihen, että saat ’sivistyneessä’ Suomessa kokea olevasi uhka tai naurunalainen. Usko on kokenut inflaatiota meidän ajassamme, kun viisaat ihmispolot kuvittelevat tietävänsä jo niin paljon, ettei heidän tarvitse uskoa mitään.

Hengellistä sodankäyntiä

Kun seuraat uutisia sodista, huomaat, että taistelutietojen …

Lisää...

Isän kanssa yhdessä

Ulkoisesti sama lopputulos voidaan saavuttaa monella tavalla, mutta jos työtä arvioidaan kokonaisuutena, toteutustapojen erot tulevat selkeästi esiin. Otetaan esimerkiksi vaikkapa kivistä koottujen rappusten rakentaminen.

Kiviportaat (Kuva Peter H Pixabaystä)

Lopputuloksena syntyneet rappuset voivat kaikissa tapauksissa olla yhtä hyvät, mutta kokemus, joka syntyy rakentamisesta voi olla aivan erilainen.

Ajattelepa tilannetta, jossa raput rakennetaan orjatyövoimalla. Entä jos rappuja rakentavat palkkatyöläiset, joilla on huono palkka ja heitä painostetaan tekemään työ kiireellä.

Entä miten tilanne muuttuu, jos kivirapputyömaalla onkin yrittäjä, joka tekee työn alihankintana kustannustehokkaasti? Jospa tuo rakentaja onkin kivitöiden taitaja, joka rakastaa työtään? Entä miten tilanne muuttuu, kun rappuja rakentaa talon omistaja itse iltapuhteena ja harrastuksena omaksi ilokseen?

Vaikka rappuset syntyvät varmasti kaikilla näillä tavoilla, on lopputulos kokonaisuutena aina parempi, jos ” …

Lisää...

Jumalan palvelijan tehtävä ja tarkoitus

Keväällä kirkossamme valmistellaan vuosikonferenssia. Sen yhteydessä piispa lähettää pastorit eteenpäin palvelemaan niillä alueilla, mitkä heille on määrätty.

Hyvä Paimen on esimerkkimme Jumalan palvelijasta. (Kuva Bernhard Riedl Pixabaystä)

Tästä käytännöstämme voi olla montaa mieltä, mutta jotain ainutlaatuisen hyvää siinä on ainakin se, että pastori lähetetään alueelle tai paikkakunnalle palvelemaan sen parhaaksi. Yleensä siellä on toki myös kirkkorakennus ja siellä seurakunta, mutta ajatus Herran palvelijan lähettämisessä on siinä, ettei häntä lähetetä vain rakennuksesta huolehtimaan tai palvelemaan siellä kokoontuvaa seurakuntaa. Hänen tulee miettiä koko kaupungin tai alueen parasta lähettäjänsä Kristuksen Jeesuksen näkökulmasta.

Vierailihan Jeesuskin synagogissa – samoin Paavali, mutta eipä kumpikaan heistä sinne pesää tehnyt. Sanoma oli tarkoitettu kaikille.

Tämän pohdinnan tuloksena luin vanhoja tekstejäni ja huomasin, että kovin ovat vuodet muuttaneet …

Lisää...

Taivaallinen jumalanpalvelus

Arkkienkeli Mikaelin päivää alettiin viettää Italiassa 400-luvulla. Hänelle omistettu päivä oli 29. syyskuuta. Juhlaa vietetään täällä Suomessa mikkelinpäivän nimellä kyseistä päivää seuraavana sunnuntaina – eli edellisenä sunnuntaina.

Mikkelin päivänä katsahdamme taivaallisiin. (Kuva Pexels Pixabaystä)

Suomalaisessa kirkkoperinteessä mikkelinpäivä on omistettu kaikille enkeleille, vaikka alkujaan päivä oli ylienkeli Mikaelin juhla.

Kun puhumme enkeleistä, kiinnitämme heissä huomion siihen, miten he poikkeavat meistä ihmisistä. Mietimme heidän ylivertaisuuttaan poikkeavuutena itseemme niin kuin teemme muistakin luoduista puhuttaessa. Tunnistamme gepardin nopeudesta ja norsun voimista jne. Enkeleistä tunnistamme usein heidän suuret voimansa, kirkkautensa, yliluonnolliset kyvyt, jne.

Silti mielestäni yksi tärkein ominaisuus jää kuitenkin usein huomaamatta. Enkelit ovat kuuliaisia Herralleen. Ylivertaisuudestaan huolimatta he ovat ”palvelevia henkiä” eli palvelijoita (Hepr. 1:14) ja toteuttavat Jumalan suunnitelmaa kyseenalaistamatta hänen …

Lisää...

Kanssasi, Herra

Tarina kertoo puutarhurista, joka oli muuttanut umpeen kasvaneen tontin kauniiksi puutarhaksi. Hän näytti ystävälleen, mitä hän oli saanut aikaan. He kiersivät tonttia ja lähes jokaisen istutuksen kohdalla puutarhuri osoitti kukkaloistoa ja sanoi: ”Katso, mitä minä tein täällä.

Puutarhan kauneutta tässäkin (Kuva Demiahl Pixabaystä)

Aikansa kuljettuaan puutarhassa hänen ystävänsä korjasi hänen sanomistaan: ”Tarkoitat toki sanoa, että ’Katso, mitä Jumala ja minä teimme täällä’. ” Puutarhuri vastasi leppoisasti hymyillen: ”Taidat olla oikeassa. Mutta sinun olisi pitänyt nähdä, missä kunnossa tämä tontti oli, kun Hän hoiti sitä yksin.

Naureskelemme puutarhurin vastaukselle, mutta jos sitä miettii vähän tarkemmin, se kertoo ihmeellisen hengellisen totuuden: me olemme Jumalan työtovereita. Tämä pätee kaikilla elämänalueilla.

Kyse ei ole siitä, etteikö …

Lisää...

Hoitakaamme suhdetta

Lienet kuullut seuraavan litanian: ”Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta.” Oletko milloinkaan pohtinut näiden kovin usein asiayhteydestä irrallaan siteerattujen kehotusten merkitystä? Ne toistuvat Raamatun sivuilla useaan otteeseen ja lainaamamme raamatunpaikka on ikään kuin niiden kaikkien kehotusten yhteinen kaiku.

Suhteessa on aina kaksi. (Kuva S. Hermann / F. Richter Pixabaystä)

Mutta minkä ihmeen tähden Herra pyytää meitä tekemään jotain tällaista? Vaatiiko hän meitä rukoilemaan? Entä vaatiiko hän kiittämään vastoin luontoamme kenties omaksi ilokseen? Ja minkä tähden? Ja sitten pitäisi vielä iloitakin aina – eikö huonoja päiviä saisi olla lainkaan?

Huomasit varmaan, että esitin kysymykset tarkoituksella melko ikävään sävyyn ja väärässä itsekkäässä hengessä. Kehotuksia ei kuitenkaan ole tarkoitettu ymmärrettäväksi siten, vaan niiden lähtökohtana on Herran seuraajien yhteyden ja keskinäisen …

Lisää...

Vakavasti sinun

Laskiainen aloittaa paaston matkan kohti pääsiäistä. Muistan lapsuudesta laskiaisen hyvällä. Paikallinen seurakunta järjesti leirikeskuksessa vuotuisen laskiaisriehan, missä laskettiin mäkeä ja syötiin hernekeittoa ja pannukakkuja. Paasto tai mikään sellainen ’aikuisten naama kurtussa’ -asia ei lapsen laskiaisiloa päässyt sammuttamaan.

Pulkkamäessä; ken on kyydissä? (Kuva hmschl, Pixabay)

Sittemmin opin tuntemaan laskiaisen merkityksen laskeutumisena paastonaikaan. Pitkä paasto ennen pääsiäistä kuulosti korvaani juurikin ’aikuisten naama kurtussa’ -asialta. Se kuulosti siltä niin kauan, kun paasto oli minulle ulkoinen asia. Merkitys muuttui, kun löysin paastolle syvemmän merkityksen. Ulkoinen toteutus pysyi samana, mutta tarkoitus muuttui. Uuden syvemmän merkityksen tiivistän kahteen sanaan: ”vakavasti sinun”.

Paaston merkitys

Paasto ei ole minulle ’naama kurtussa’ -asia, vaan päinvastoin se on tervetullut vaihtelu elämän rytmiin. Tapani p …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , , |