Pääsiäisviikkoa vietettiin Suomessa vanhoina aikoina rauhan ja levon juhlana. Silloin ei saanut tehdä työtä eikä missään tapauksessa ollut lupa metelöidä, etteivät hyvät haltijat lähtisi talosta.
Pääsiäiseen on suomalaisessa juhlaperinteessä liittynyt vahvasti hiljaisuus ja tietty vakavuus. Itseäni pääsiäisviikon päivistä on aina askarruttanut pitkäperjantain nimi ja päivän tietty vakavuus ja synkkyys. Lapsena tuntui siltä, että pitkäperjantaina vietettiin vuotuista ’suruaikaa’ Jeesuksen muistolle. Pääsiäisenvietto tuntui synkältä, joskin arvokkaalta, juhlalta, jonka toki piti loppua ilon juhlaan pääsiäispäivänä, mutta jotenkin vain synkkyys jäi minulle pääsiäisen vieton yleisväriksi.
Olen aina mieltänyt sanan ’pitkäperjantai’ viittaavan suruun ja Jeesuksen pitkään kärsimyksen päivään. Intuitio on osunut oikeaan, koska suomalainen nimitys pitkäperjantai on käännöslaina pohjoismaisista kielistä (ruotsiksi ”långfredag”), millä …
Lisää...