Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: valo

Valoa ja suolaa

Siteeraan tähän vanhempaa tekstiäni vuosituhannen vaihteesta. Se sopii juhannuksen jälkeen hyvin valon ja ehkä suolan puolesta tuon grillaamisenkin teemaan myös :-)

Suolaa… (Kuva Bruno Pixabaystä)

Jos kirjoittaisin tämän tekstin tänään kokonaan alusta alkean, ehkä jotain sanoisin toisin ja jotain laajemmin, mutta näin menneen ajatuksia peilaten huomaan, että näin ’mennyt minä’ voi opettaa minua tänään.

Pian toisen vuosituhannen taitteen jälkeen (1000 – 1200 jKr) Etelä-Euroopan ja Pohjois-Afrikan tienoilla joukko ’pyhiä miehiä’ luuli keksineensä ratkaisun jo vuosisatoja kristittyjä vaivanneeseen ongelmaan – nimittäin kiusauksen ja lankeemuksen ongelmaan. Nämä ’pyhät’ miehet nimittäin vetäytyivät erilleen muusta yhteiskunnasta luullen, että he eivät olisi kiusattuja yksinäisyydessä. Jotkut heistä muuttivat asumaan luoliin, toiset asuivat majoissa, joita olivat rakentaneet puihin. Jotkut jopa kaivautuivat hiekkaan, toiset vetäytyivät korkeiden tolppien …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , |

Läsnäolossasi – valossasi

Päivän epistolateksti on Paavalin kirjeestä Efesoksen seurakunnalle ja sen viidennestä luvusta. Siinä Paavali käsittelee monia käytännön kysymyksiä tässä maailmanajassa eläville.

Majakan valossa (Image by Kev from Pixabay)

Luku alkaa kehotuksilla elää tätä elämää arjessa sen arvon mukaisesti, mitä meiltä Jumalan valtakunnan kansalaisina voisi odottaa. Luvun puolivälissä on vuorossa tämänkertainen tekstimme, joka sekin on edelleen Paavalin kehotusta. Nyt hän kehottaa lukijaa vaeltamaan valossa. Tekstin jälkeen Paavali jatkaa taas arjen käytännöllisillä kehotuksilla.

Kuvaan tätä tekstin lähikontekstia sen tähden, ettet erehdy ajattelemaan Paavalin puhuvan tekstissä jotain korkealentoista hengellistä oppia, jolla ei olisi mitään kosketuspintaa elämäsi arkeen. Tästä nimittäin ei ole kyse. Teksti on osoitettu sinne samaan arkeen, missä sinäkin tänään elät. Se ei ole taivaskuvaus tulevasta eikä ajallisen elämän ahdingosta, vaan Taivasten …

Lisää...

Havahdu unestasi!

Syksyn mittaan seurakunnissa on nähty ja koettu monen monta hetkeä valtakunnallisen ”Se löytyi!” -mediamission parissa. Mission yhteydessä – teillä, toreilla kuin rukoushuoneissa ja urheiluhalleilla – olemme tavoittaneet monen monta kulkijaa. Näiden tapaamisten ohessa olemme kokoontuneet yhteiseen rukoukseen ja kahvitteluunkin. Ja aika usein näissä kokoontumisissa puheen aiheeksi valikoituu herätys.

Herätys! (Kuva Kat Pixabaystä)

Kuka haikailee menneiden herätysten perään, kuka odottaa uutta. Joku puhuu uskosta osattomien heräämisestä, toinen yhteiskunnallisesta katumuksesta ja transformaatiosta ja vieläpä yksi muistuttaa, että uskossa jo sisällä olevien tässä tulisi herätä. Yleensä tämä viimeinen tulkinta sanan ’herätys’ sisällöstä viittaa tunnettuun tosiasiaan, minkä Jeesuskin puheissaan jo tunnusti: ”Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän(Matt. 9:37). Ja kyllähän tämä on näkynyt monin tavoin myös mission …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |

Tahroja ja tahraisia tekoja

Tänään harjoitetaan ”käytännön teologiaa”. Muistele hetki, milloin viimeksi olet syönyt keittoa? Ehkä otit keittoa ensin kauhalla kattilasta lautaselle. Sitten mahdollisesti leikkasit kyytipojaksi palan leipää ja voitelit sen. Kaadoit lasiin kenties vettä ruokajuomaksi. Asetit ruoan eteesi ja aloit syömään keittoa lusikalla.

Keittoa syömässä… silmät avoinna vai kiinni? (Kuva ivabalk Pixabaystä)

Jatkoit tätä toimenpidettä kunnes ruoka oli syöty ja tulit kylläiseksi. Kun sitten korjasit ruokailun jälkeen astiat, jäikö pöydälle (tai paidalle) keittotahroja, ehkä myös leivän muruja? No, ei tietenkään, olethan sinä siisti ihminen.

Miten on, olivatko sinun silmäsi avoinna ruokaillessasi? Entä söitkö valoisassa vai pilkkopimeässä? Kokeilepa tehdä sama silmät kiinni tai pimeässä. Syötyäsi avaa silmät, laita valot päälle tai odota auringon nousuun.

Näin toteutuu esimerkinomaisesti Paavalin Efesoksen seurakunnalle kirjoittamat sanat ” …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |

Lucia – valontuoja

Joulukuun 13. vietetään Lucian päivää. Se on harvoja Suomessa yleisesti vietettyjä pyhimykselle omistettuja muistopäiviä- Vanhojen kirkkojen perinteessä näitä riittä, mutta suomalaisille tällaiset juhlat ovat vieraampia.

Pyhä Lucia (Domenico di Pace Beccafumin maalaus vuodelta 1521)

Lucian päivän juhlaperinne on ollut itselleni tuntematon, kunnes sivistin itseäni. Muistan toki lapsuudesta, että Lucian päivänä joku koulun näteistä blonditytöistä oli puettu valkoiseen kaapuun ja hän kiersi pimennetyn luokkahuoneen läpi kynttiläkruunu päässään, mutta siinä on tosiaan kaikki, mitä asiasta entuudestaan tiesin.

Aikanaan kiinnostuin asiasta enemmän, kun sattumalta luin lehdestä, että Pyhä Lucia on vanha katolinen pyhimys, jonka muistopäivää pohjoismaissa ainakin Ruotsin ja Norjan luterilainen kirkko on perinteisesti juhlistanut.

Suomeen Lucia-neito -perinne on tullut sekin ruotsinkielisen väestön keskuudesta. Lucian päivän vietto on ainutlaatuista siinä mielessä, että evankelisluterilainen …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , |

Hengellinen katarakta

Osana ikääntyneen ihmisen näöntutkimusta lääkäri saattaa suunnata kirkkaan pistemäisen valon potilaan laajentuneisiin pupilleihin ja kysyä tunteeko potilas terävää kipua silmässä. Nopeasti ajateltuna saattaisi tuntua huojentavalta, jos kipua ei tunnu. Olemmehan jotenkin tottuneet siihen ajatukseen, että kipu kertoo jostain mikä ei ole kunnossa.

Kuva silmästä, jossa on kaihi. Normaalisti mustana näkyvä mustuainen on kaihin takia harmaa. (Wikipedia)

Tässä tapauksessa on toisin. Terve silmä tuntee kivun, koska se erottaa tuon kirkkaan valon. Jos taas kipua ei tunnu, on aihetta epäillä, että kyseessä on ’katarakta’ eli harmaakaihi. Se on silmäsairaus, joka tarkoittaa silmän mykiön samenemista. Mykiö on silmän kirkas linssi, joka siis reagoi juurikin kirkkaaseen valoon. Hoitamaton harmaakaihi heikentää näköä pysyvästi ja voi aiheuttaa sokeuden.

Kehossamme kipu kertoo yleensä siitä, että jokin ei …

Lisää...

Kristus – Joulun kirkas tähti!

Neljäs adventtisunnuntai on nimeltään ”pyhä adventti” (latinaksi ”Adventus sanctificationis”). Vanhoissa kirkoissa neljäs adventti on omistettu Herramme Jeesuksen äidille, Marialle, kuten on tehty myös Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa tämän vuosituhannen alusta alkaen.

Joulun tähti. (Kuva Gerhard G., Pixabay)

Maria muistuttaa joulunvietossa erityisesti äidinrakkaudesta, minkä vuoksi neljättä adventtikynttilää nimitetäänkin rakkauden kynttiläksi. Kun sytytämme viimeisen adventtikynttilän, se muistuttaa Jumalan rakkauden ja ihmisen rakkauden valtavasta laadullisesta erosta. Vertaamme Jumalan ja ihmisen rakkautta toisiinsa millä laatukriteerillä tahansa, jää ihmisen rakkaus aina vajaaksi, vaikka sitten puhuisimme jopa äidinrakkauden kaltaisesta kestävästä rakkaudesta.

Neljäs adventtikynttilä muistuttaa aikaisempien kynttilöiden tavoin meitä joulusta valon juhlana. Se on ’viimeinen valo’, jonka me ihmiset sytytämme joulun odotuksen merkiksi. Seuraavan valon sytyttää jouluna itse Jumala, kun hän antaa …

Lisää...