Tämän aamun hartaushetkessäni pysähdyin pohtimaan täydellisyyden käsitettä. Se on vain niin, että ihmismieli ihastuu täydelliseen, jos se sellaisen jossain kohtaa. Kuka ihastelee täydellistä piirtoa kuvataiteessa, kuka taas löytää sen musiikista.
Myös täydellinen hiljaisuus tai tyhjyys kutkuttaa mieltä. Mitä se on, kun ei ole yhtään mitään? No, minun mielestäni se on täydellistä Jumalan läsnäoloa. Näin siksi, että tyhjyyttä ei ole, koska Jumala täyttää tyhjän omalla olemuksellaan. Jumalalla on siellä kaikki tila, kun se jokin muu ei sitä vie. Näin ainakin ajatuksissani. Kun en täytä mieltä joutavalla, on Jumalalla tilaa puhua, No, en jatka tätä pidemmälle…
Asiani ei koske absoluuttisen täydellisyyden ongelmaa, vaan aamussa jäin pohtimaan täydellisyyden käsitettä havainnoijan näkökulmasta. Pohdin sitä, mikä tekee …
Lisää...