On kulunut kolmatta vuotta siitä, kun Jumala avasi elämääni uuden erikoisen polun. Pienen Jaakobin painin jälkeen hain opiskelemaan liiketaloutta. Se oli jotain sellaista, mitä en varmasti vaikkapa viisi vuotta sitten olisi tullut ajatelleeksi, kun viiletin kirkkokuntamme vastuutehtävissä tukka putkella 24/7 – palaverista edustamaan ja taas kohta tapaamiseen.
Yö, joka kutsuu jäämään. Kuin aamua ei olisi. (Kuva, Jori Brander)
Elettiin aikaa, kun korona oli vasta puhjennut Kiinassa ja meillä sen vaikutuksista lähinnä vitsailtiin. Jumala toki tiesi, mitä tuleman pitää ja siksi hän oli ajallaan kolkuttamassa kutsumustietoisuuteni ovelle. Olipa Herra vielä niin ’ovela’, että hän höynäytti minut hakemaan opiskelupaikkaa sillä varjolla, että en uskonut pääseväni ’sisään’. Hyväksytyksi tuli vuosittain vain kourallinen opiskelijoita useista sadoista hakijoista. Oli siis helppo olla ’rohkea’, kun epäuskossaan …
Lisää...