Minulla on kohtuullisen hyvä suuntavaisto ja olen oppinut luottamaan siihen. Yleensä suuntavaistoni toimii hyvin, mutta liika luottamus hyvään suuntavaistoon johtaa minut puolestaan ongelmiin silloin, jos en olekaan niin hyvin ’kartalla’ kuin luulen olevani.
Aikanaan onnistuin toistuvasti kadottamaan suuntavaistoni Oulun Alppilan, Puolivälinkankaan ja Takalaanilan suunnalla, vaikka seutu olikin tullut jo melko tutuksi ja osasin ongelmitta löytää tieni perille muualla Oulussa. Jostain kumman syystä onnistuin kuitenkin juoksulenkillä löytämään itseni toistamiseen ”Järvitien risteyksestä”, vaikka mielestäni en ollut kulkenut sinnepäinkään! Eksymisestäni Järvitien risteykseen tulikin Oulun seurakunnassa sen verran tunnettu asia, että seurakuntalaiset pitkään hymyillen kyselivät, että olenko ollut taas Järvitien suunnassa lenkillä.
Lopulta toki selvitin alueen kartasta ja löysin selkeät syyt siihen, miksi suuntavaisto petti toistamiseen juuri noilla ’huudeilla’. Mutta vääristä kiintopisteistä ja oletuksista poisoppiminen vaati kuitenkin tietoista …
Lisää...