Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: ulkoinen

Oikein-, väärin- ja nurin päin

Elämme maailmassa, jossa keskitytään tekemään elämän ulkopinnat kiiltäviksi ja kirkkaiksi. Taloudellinen menestys, virheetön, hoikka vartalo ja kohteliaat ja siististi puetut lapset huomioidaan.

Sisä- vai ulkopinta…. (Image by congerdesign from Pixabay)

Tästä syntyy varsin erikoinen kuva täydellisyydestä. Se on tietenkin ymmärrettävää, koska harva meistä pääsee kurkistaman toisen ihmisen sisimpään tai edes tietoiseen mieleen.

Ehkä tämän kyvyttömyyden tähden me monesti arvotamme jopa lähimmäisemme sisäisen ihmisen ulkopuolisen habituksen, puhetaidon ja sanomisten perusteella. Arvotamme heidät näkemättä koskaan lähdettä, josta tämä kaikki kumpuaa. Emme edes tule ajatelleeksi, että tulkitsemme heidän tekojaan ja ajatuksiaan oman sisimpämme oletuksista käsin. Tässä suhteessa on aiheellista kysyä kuin Pilatus: ”Mikä on totuus?(Joh. 18:37b).

Nurin päin

Jeesus puolestaan näkee ihmisen sisimmän ja kykenee arvioimaan hänen aina …

Lisää...

Risti ulkona ja sisällä

Minne risti kuuluu? Näen sen kirkossa – alttarilla, on se katollakin. Se löytyy kotoa pöydältä ja kirjahyllystäkin. Ja välillä risti liehuu taivasta vasten sinivalkoisena kotimaamme lippuun piirrettynä.

Risti on ulkoinen, samalla se on sisäisesti meissä. (Image by 12138562O from Pixabay)

Kaupassa katselen ihmisiä. Kas, tuo mies ja tuo nainen… He taitavat olla uskovia, kun kaulassa on ristin muotoinen korukin.

Lunta luodessa näen ristin piirtyvän myös lumihankeen; jostain se sinne heijastuu, Jumalan käsialaa. On se vain kaunis. Ja nyt, kun katson tarkemmin… se piirtyy minun ylitseni – aivan kuin koko elämäni olisi ristin alla. Niin se onhyvä ollakin.

Rististä rakkauteen…

Luen nyt kaksi jaetta Paavalin kirjeestä filippiläisille. Hän puhuu rististä; siitä, mitä se tarkoittaa ja miltä se tuntuu.

”Mutta kaiken …

Lisää...

Se on pienestä kiinni

Esitänpä sinulle saman kysymyksen, jonka vanginvartija aikanaan esitti Paavalille ja Silakselle: ”Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?(Ap. t. 16:30).

Tätäkö vain on ”suun tunnustus”? (Kuva Peggy und Marco Lachmann-Anke Pixabaystä)

Tämä on varmastikin se kysymys, minkä toivomme mahdollisimman monen esittävän vilpittömin aikein ja tosi tarkoituksella. Tämän kysymyksen mekin toivoimme kuulevamme, kun olimme edustamassa Herraamme paikallisilla markkinoilla yhteiskristillisellä markkinateltalla.

Rehellisyyden nimissä on varmaan myös todettava, että vaikka toivomme kuulevamme tuon kysymyksen monien niiden meille rakkaiden ihmisten suusta, joita muistamme rukouksin, niin kysymys herättää monessa meissä myös pientä arkuutta. Moni miettii, että miten osaisi vastata tähän kysymykseen niin, että kysyjä varmasti ymmärtää vastauksemme oikein ja tuntee sen, miten tärkeästä asiasta siinä meille on kyse.

En tiedä, miten …

Lisää...

Arvon sen oivaltaa, jos sen uhkaa kadottaa

Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh. 14:27)

On paljon asioita, joiden arvon ymmärtää vasta, kun ne uhkaa kadottaa. Ajatellaanpa esimerkiksi kotiavaimia. Ne kulkevat arjessa mukana vuodesta toiseen ilman, että olen niistä kiitollinen tai edes kiinnostunut. Edes ovea avatessa en suo niille huomiota – puhumattakaan nyt kiitollisuudesta.

Miten käy, kun kerran kotioven edessä huomaan, ettei taskun pohjalta löydykään avaimia. Hätäännyn. Alkaa epäuskoinen taskun tunnustelu. Kymmenessä sekunnissa mieleni on käynyt läpi satoja skenaarioita siitä, missä avaimet voisivat olla, minne ne ovat pudonneet, jne.

Nyt avaimet saivat ansaitsemansa huomion, mikä niille olisi kuulunut päivittäin. Kun sitten löydän avaimet autossa riisumani pikkutakin taskusta, …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |

Palvonnan syvyys

Sanaan palvonta liitetään varsin monenlaisia merkityksiä. Mielenkiintoista on myös se, että monesti oma käsityksemme palvonnasta on omasta näkökulmasta katsottuna oikeampi kuin muut. Näin silti, että palvontaa ei voi mitata sen ulkoisen ilmentymän perusteella, koska kyse on syvyydeltään sydämen tasolla koskettavasta asiasta. Luetaanpa lyhyt ote Ilmestyskirjasta.

Palvonnan monet värit

Loput ihmiset, ne jotka eivät kuolleet näihin vitsauksiin, eivät kuitenkaan lakanneet palvomasta kättensä töitä. He kumarsivat yhä pahoja henkiä ja kullasta, hopeasta, pronssista, kivestä ja puusta tekemiään jumalankuvia, jotka eivät voi nähdä, eivät kuulla eivätkä kävellä. He eivät kääntyneet, he eivät luopuneet murhatöistään eivätkä taioistaan, eivät siveettömästä elämästä eivätkä varastamisesta.(Ilm. 9:20-21)

Ihmettelet varmaan, miten palvonta ja siteerattu tekstin liittyvät toisiinsa. Toki sekä otsikko että teksti sisältävät sanan …

Lisää...

Mikä saastuttaa ihmisen?

Elämme pahoja aikoja, Nooan päivät ovat tulleet, jne.” ovat kovin yleisiä fraaseja uskovien puheissa tänäkin päivänä. Tietystä kulmasta katsottuna tämä on tietty tottakin. Toki pahuus lisääntyy maanpäällä (1. Moos. 6:5), mikä lienee merkki siitä, että vapautus ja Herran Jeesuksen tulemisen päivä on lähellä. Se on ollut merkki ja herättäjä monelle sukupolvelle. Kiitos Herralle!

Mikä saastuttaa? Likaiset kädet vai likainen sydän?

Toisaalta herää kysymys, että miksi kiinnitämme huomion aikamme yleiseen pahuuteen, mutta silti emme ole valmiit lääkitsemään sitä. Olemme kärkkäät syyttämään toisia ihmisiä vallitsevasta pahasta, mutta miksi emme puutu mieluummin siihen, mikä sen aiheuttaa?

Oleellisinta ei liene retostella ihmisten pahuuden suuruudella, vaan katsoa sinne mistä tuo pahuus on lähtöisin – eli katsoa ihmisen sisimpään ja etsiä apua mieluummin …

Lisää...