Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: tuntea

Kristuksen opin alkeet

Uskonpuhdistuksen jälkeisessä Saksassa tuli ongelmaksi piispantarkastuksen suorittaminen, koska katoliset piispat olivat paenneet uskonpuhdistuksen tieltä. Täten Luther otti tehtävän itselleen ja järkyttyi huomattuaan ihmisten tietämättömyyden kristinopista.

Luther. (Image by falco from Pixabay)

Vuosisadat oli messuttu vain latinaksi ja täten monen kohdalla oli laiminlyöty kristillinen kasvatus, joten enää harva tiesi kristinuskosta mitään. Tilanteen korjaamiseksi Luther laati kaksi katekismusta: Ison- ja Vähän katekismuksen, joista jälkimmäistä alettiin opiskella niin seurakunnissa kuin kodeissakin.

Seurakuntien synkkää tilannetta ei auttanut lainkaan se, että tietämättömyys ja maallistuminen vaivasi myös silloista papistoa. Tästä Luther kirjoittaa Ison katekismuksen esipuheessa:

”Vähäisiä eivät ole ne syyt, joiden vuoksi voimaperäisesti opetamme katekismusta ja pyydämme hartaasti muita tekemään samoin. On nimittäin valittaen todettava, että monet saarnaajat ja papit ovat virkaansa ja tätä oppia …

Lisää...

Tietämätön mutta utelias

Tänään puhun tietämättömyydestä. Voitkin nyt maistella hetken sitä, mitä ajatuksia ja tunteita sana tietämättömyys sinussa herättää.

Mitä jos en vain tiedä? (Image by Tumisu from Pixabay)

Luen tähän johdannoksi Daavidin psalmista muutaman jakeen otteen. Se ei ole tekstini, mutta palatkaamme siihen myöhemmin. Maistellaan nyt tuota tietämättömyyttä ja tätä psalmia hetki.

”Katsokaa, nähkää omin silmin! Maistakaa, katsokaa Herran hyvyyttä! Onnellinen se, joka turvaa häneen. Pelätkää Herraa, te hänen pyhänsä! Mitään ei puutu niiltä, jotka häntä pelkäävät. Nuoret leijonatkin uupuvat ja näkevät nälkää, mutta sillä, joka turvaa Herraan, on kaikkea kyllin.” (Ps. 34:9-11)

Ja nyt lähdetään matkaan kohti tuntematonta tietämättömyyttä.

Metodistiperinteessä on ollut tapana kysyä seurakuntaan jäseneksi siunattavalta viisi historiallista kysymystä. Vastaukset kysymyksiin ovat meitä ihmisiä …

Lisää...

Tule ja katso

Lämmittelyksi kerron lapsuudestani 6-vuotiaana tilanteen, kun edesmennyt setäpuoleni teki minuun ilmeisesti lähtemättömän vaikutuksen, koska puhun siitä vieläkin. Tämä pieni kertomus valaisee myös evankeliumitekstiä, jossa Natanael kohtaa Jeesuksen.

Patsas Jeesuksesta. Tunnetko persoonan kuvan takaa? (Image by Gabriela Motta from Pixabay)

Orvo oli minulle jostain syystä Arska-setä, koska Arskana kaikki tuntemani ihmiset hänestä puhui. Hänellä oli tapana poiketa kyläilemään ja pyytämään pientä vippiä isältäni silloin, kun häneltä oli rahat lopussa pitkän ’juhlinnan’ jälkeen. Huolimatta melko kosteasta elämäntavasta ja rankemman puoleisesta juhlinnasta, hän oli kuitenkin pohjimmiltaan kelpo mies, joka elätti itsensä raskaalla rehellisellä työllä ja maksoi aina velkansa takaisin isälleni.

No, joka tapauksessa Arska-setä oli taas kerran poikennut kylään ja tuli puheeksi, että minä aloitan koulun kohta kesän jälkeen. Setä kyseli minulta, …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , , , |

Rakkaus ylittää suvaitsevaisuuden

Rakkaus on… (Kuva congerdesign Pixabaystä)

Yhteiskunnallisessa keskustelussa ei voi olla kohtaamatta termiä suvaitsevaisuus tai suvaitsevuus. Uskon sinun toki tietävän, mitä se tarkoittaa, mutta jotta puhumme varmasti yhdestä ja samasta asiasta, siteeraan UNESCOn yleiskokouksen ehdotusta määritelmäksi termin sisällöksi:

”Ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen mukaisesti suvaitsevaisuuden osoittaminen ei merkitse yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä eikä omasta vakaumuksesta luopumista eikä sen heikentämistä. Se merkitsee, että ihminen saa vapaasti pitää kiinni vakaumuksestaan ja hyväksyy sen, että toiset pitävät kiinni omastaan. Se merkitsee sen tosiasian hyväksymistä, että ihmisillä, jotka ovat luonnostaan erilaisia ulkomuotonsa, asemansa, puhetapansa, käyttäytymismuotojensa ja arvojensa puolesta, on oikeus elää rauhassa ja olla sellaisia kuin ovat. Se merkitsee myös, ettei kukaan saa väkisin tyrkyttää näkemyksiään toisille.”

(UNESCOn yleiskokouksen 16.11.1995 hyväksymä julistus suvaitsevaisuuden periaatteista)

Suvaitsevaisuus tarkoittaa …

Lisää...

Sitoutunut vai taipunut?

Tuntematon – tuo samaan aikaan houkutteleva ja luotaantyöntävä jokin. Toisaalla tuntematon vetää puoleensa, mutta toisaalla se on kauhistus. Mitä tuntematon on? Kukaan ei tiedä. Se on jotain verhon taakse kätkettyä. Verho voi olla maantieteellinen matka tai sitten aina inha aika – tuleva tai mennyt.

Tuntemanton tien päässä. (Kuva Hisham Yahya, Pixabay)

Oletko tullut ajatelleeksi, mitä tuntemattomalle tapahtuu, kun sen edessä olevaa verhoa raotetaan? Kyllä, se lakkaa olemasta. Se katoaa. Tuntemattomasta tulee tunnettu. Tämä on itsestäänselvyys, kun ajattelet verhon takaa paljastuvaa asiaa tai kirjekuoreen kätkettyä viestiä. Kun verhoa raotetaan tai kuori avataan, tuntematon katoaa ja tilalle astuu tunnettu.

Tuntematon ajan verhon takana

Sama periaate kuin verhoon tai kirjekuoreen pätee myös tuntemattomaan, joka odottaa tulevaisuuden kätkössä. Kun tuleva tuntematon vihdoin …

Lisää...

Siitä olemme oppineet tuntemaan rakkauden

On hämmästyttävää löytää samankaltaisuutta tai yhtäläisyyttä sieltä, missä sitä ei osaa odottaa. Tällöin aina herää kysymys siitä, voivatko yhtäläisyydet olla sattumaa vai onko kyseessä jokin tarkoituksenmukaisuus, mitä ei vain ole aikaisemmin huomannut. No, tästä aiheesta ei sen enempää – jäin vain miettimään sitä tämänkertaisen tekstini aloittavan jakeen kohdalla.

”Siiinä on rakkaus, että…” (Kuva Image by Image by TanteTati, Pixabay)

Pysähdyin miettimään, että onko sattumaa vaiko mietittyä, että Johanneksen evankeliumin ja hänen ensimmäisen kirjeensä jae 3:16 osuvat teemaltaan yhteen jopa niin, että ne täydentävät toinen toisiaan.

Tiedän, ettei rakkauden apostoli Johannes ole jakanut kirjettään lukuihin puhumattakaan jakeista. Lisäksi tiedän, että lukujako on syntynyt aikaisemmin ja eri henkilön laatimana kuin jaejako. Jos siis joku on tarkoituksella ohjannut luku- ja jaenumerot …

Lisää...

Kuuliaisuuden palvelus

Sana ’jumalanpalvelus’ on vakiintunut arkisessa kielenkäytössä tarkoittamaan kollektiivista kokoontumista kohtaamaan Jumala yhdessä. Se ei kuitenkaan ole sanan koko merkitys, mihin viittaavat yhdyssanan osat ”Jumalan” ja ”palvelus” erikseen kirjoitettuna. Se on Jumalan palvelemista, joten se sisältää myös henkilökohtaisen jumalanpalveluksen arjessa kirkkotilojen ulkopuolella.

Jumalanpalvelus on uutta elämää Kristuksessa (Room. 12:1). Jumalanpalvelus alkaa aina sydämestä. Se asuu uskon siemenessä, joka on kylvetty ihmisen sydämeen. Kun uskon siemenen itää ja lähtee kasvamaan, sydämen kätköön kylvetty sisäinen siemen nousee idulle, kasvaa vartta ja kantaa hedelmää. Tuon hedelmän me tunnemme sanalla ’jumalanpalvelus’ sen laajemmassa merkityksessä.

Kun siemen saa tilaa kasvaa, se ei voi pysyä kätkössä pinnan alla, vaan ennemmin tai myöhemmin ja tavalla tai toisella, se tunkeutuu esiin – jumalanpalveluksena. Jumalanpalveluksen keskiössä on Jumala; se …

Lisää...