Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: tulevaisuus

Hän ei tiedä; kuka hänelle kertoisi?

Tämä aihe voi jonkun mielestä olla synkkä – jopa karmiva. Minusta se on elämänmakuinen ja oikeassa tilanteessa lohdullinen ja turvallinen.

Tulevaisuutta katsomassa… (Kuva Gerd Altmann Pixabaystä)

Kuljetan tekstiä mutkan kautta salaten lopun ajatusta, jonka jokainen meistä kyllä tuntee, vaikka tieten ja tietämättään välttelee. Kuljen siis pienen mutkan kautta, jotta asia saa erilaisen tulokulman kuin yleensä ja ehkä kerää mukaan uusia näkymiä matkalla.

Ihminen ei tiedä

Lähdetään liikkeelle ihmiskuntaa jo pitkään vaivanneesta ongelmasta. Se liittyy siihen, mitä me tiedämme. Nimittäin tosiasiassa ihminen suuressa viisaudessaan ei tiedä juuri mitään. Ihminen on viisas, mutta se ei tarkoita sitä, että hän tietäisi jotain.

Viisaus ei ole tietoa, vaan pikemminkin kyky toimia puutteellisen tiedon varassa. Eihän sellaiseen tarvitse viisautta, minkä tietää. Ihmisen viisauden suuri …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |

Kiitollisuudesta eiliseen ja huomiseen

Aloitan pienen pohdintani apostoli Paavalin kehotuksella, jonka hän kirjoitti kirjeessään Kolossan seurakunnalle lopputervehdysten alkuun:

Kello – illuusio tulevasta ja menneestä. Ja sekin osoittaa aina vain tätä hetkeä. (Kuva Gerd Altmann Pixabaystä)

”Olkaa kestäviä rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa.” (Kol. 4:2)

Kehotus on moniulotteinen ja syvä. Kestävyys viittaa jatkuvuuteen ja suhteen ylläpitämiseen. Sehän on rukouksen syvintä olemusta. Rukous puolestaan on asioiden kantamista Jumalan eteen, mihin sisältyy myös irti päästäminen. Kun kannan rukouksin asiani – tai mieluummin itseni ja lähimmäiseni – Jumalalle, päästän itse irti ja luotan rukoukseni kohteen kokonaan Jumalalle.

Kiittäen valvokaa

Paavali puhuu myös kiitoksesta. Kiitos ja kiitollisuus on elämää ylläpitävä voima käytännön arjessa. Jumalasuhteessa kiitollisuus syntyy Kristuksen rakkaudesta. Usein sanotaan, että kiitollisuus syntyy rakkaudesta Jeesukseen. Täsmentäisin kuitenkin …

Lisää...

Totta vai tarua: ihmiskunta kasvaa paremmaksi?

Moderni ihminen uskoo jatkuvaan kehitykseen. Ihmisen saavutukset, ihmiskunnan kasvaminen, tiedon lisääntyminen ja tietenkin aina tasaisesti kuluva aika luovat vahvan ajatuksen jatkuvasta kehittymisestä. Onhan ihmiselämä sekin kasvamista ja kehittymistä, joten miksei ajatus ihmiskuntana kasvamisesta olisi sangen järkeenkäypä…

Kasvamme, kasvamme – mikä meistä tulee ’isona’? Kuva Bela Geletneky, Pixabay

Entä mihin suuntaan me ihmiskuntana kehitymme? Tästä on lukuisia erinäisiä näkemyksiä, jotka eroavat toisistaan jo siinä, miten ymmärretään käsitteet hyvä ja paha. Ovatko hyvä ja paha pelkästään elämää laadullisesti mittaavia käsitteitä, onnellisuuden määreitä, moraalisia kysymyksiä vai mitä ne ovat? Ovatko hyvä ja paha ihmisen itsensä määriteltävissä, ovatko ne vastakkaisia käsitteitä vai ovatko ne olemassa vastakohtina toinen toisilleen? Onko hyvää olemassa ilman pahaa ja päinvastoin? Edelleen voidaan kysyä, onko olemassa jokin ulkopuolinen …

Lisää...

Vastoin parempaa tietämystä

Elämä on yksi suuri mysteeri. Aika ajoin sitä luulee tietävänsä siitä jotain, mutta vain huomatakseen olevansa väärässä. Sanotaan, että viisas tietää ja tuntee historiansa, mikä auttaa häntä olemaan toistamatta menneitä virheitä. Ja teoriassa näin se on; ihminen ei tunne tulevaisuutta, mutta hän kykenee rajallisesti ennakoimaan tulevaa menneen perusteella. Silloin tällöin onnistumme siinä – toisinaan taas emme.

Luotan sinuun – vie sinä. (Kuva Daniel Boulé, Pixabay)

Mitä pidempään täällä maanpäällä olen tallustellut ja elämää kokenut, sitä taipuvaisempi olen silti minäkin toteamaan maailman menosta tämän kuluneen aforismin sanoin: ”Historiasta opimme, että emme opi historiasta mitään”.

Vanhaa vaan ei vanhentunutta viisautta

Mielestäni Raamatun kirjoittajista Saarnaaja kiteyttää edellä esitetyn ajatuksen makrotason maailmanmenoon varsin osuvasti. Se on vanhaa vaan ei vanhentunutta …

Lisää...

Tule!

Aloitetaan lyhyellä sanaleikillä otsikosta ”Tule!”. Kirjoitan alle kaksi tekstiä, jotka ovat yhtenevät eroavaisuutena ainoastaan käytetty teonsana, jonka vaihdan toiseksi. Kuuntele, millä tavoin tekstin sointi muuttuu lähes samaa tarkoittavan sanan vaihtamisella toiseksi.

Ylösnoussut Kristus (Bartolomeo, fra, 1472-1517)

”Tänään menen puistoon. Ja kehotan sinuakin menemään. Perillä puistossa menen penkille istumaan ja syömään eväitä. Aikomukseni on mennä edelleen torille ostamaan jäätelöä. Mene sinäkin!”

Vaihdamme nyt teonsanan ’mennä’ sanaksi ’tulla’. Ei siis kovin muutos ajatellen tekemisen ulkoista toteutumista. Samanlailla me menemme kuin tulemmekin – toinen kävellen, toinen autolla, jne.

”Tänään tulen puistoon. Ja kehotan sinuakin tulemaan. Perillä puistossa tulen penkille istumaan ja syömään eväitä. Aikomukseni on tulla edelleen torille ostamaan jäätelöä. Tule sinäkin!”

Samat asiat tapahtuvat kummassakin tekstissä, mutta silti niissä on …

Lisää...

Kun pilvet täyttyvät vedellä…

Saarnaajan kirja antaa useamman oppitunnin suhtautumisesta tulevaan ja nykyiseen hetkeen kirjan 11. luvussa. Siinä kirjoittaja Salomo pohtii tämän päivän ratkaisuja epävarman tulevaisuuden (Saarn. 11:1-6), mutta myös varman tahi ennustettavan tulevaisuuden näkökulmasta (Saarn. 11:7-10).

Valitsin siteerata tähän Salomon ajatuksia nykyhetken elämiseen silloin, kun tulevaisuus vaikuttaa kovin epävarmalta. Uskon lähtökohtaisesti juuri tulevan ajan epävarmuuden puhuttavan meitä.

Lähetä leipäsi veden yli, ajan mittaan voit saada sen takaisin. Talleta omaisuutesi seitsemälle, kahdeksallekin taholle – ethän tiedä, mitä onnettomuuksia maassa vielä sattuu.

Kun pilvet täyttyvät vedellä, ne valavat sateen maahan, ja kun puu kaatuu, kaatuupa sitten etelässä tai pohjoisessa, niille sijoilleen se jää. Joka tuulta tarkkaa, ei saa kylvetyksi, joka pilviä pälyy, ei ehdi leikata.

Yhtä vähän kuin tiedät, minne tuuli kääntyy tai miten luut rakentuvat …

Lisää...