Minua on huolettanut pitkään ajatus siitä, että mitä tai ketä seurakunnat ja uskovat lopulta elämällään ja ponnistuksillaan kirkastavat. Seurakunnat ovat täynnä vaatimusta siitä, että jokainen tahtoo siunauksia osalleen, mutta samaan aikaan kovasydämisyys jäytää vaatijan omassa sydämessä. Aivan kuin sanoisimme, että Herran tulee ensiksi siunata juuri minua ja se, mitä yli jää, siitä voi jakaa muille. Ja on niinkin, että raamattupiirien keskustelut kääntyvät kerta toisensa jälkeen vain politiikan tekoon ja maailman uhkakuviin sen sijaan, että sydämet sykkisivät kiitosta ja kunniaa Herralle Jeesukselle.

Olenpa miettinyt sitäkin, että jos Jeesus tuntemattomana astuisi keskellemme, saisiko hän edes puheenvuoroa, kuuntelisimmeko häntä vai olisiko hänen paikkansa olla statisti. Etsin muutosta, ja muutos lähtee omasta sydämestä; sinun sydämeesi minulla ei ole käyttöoikeutta.

Haluan avata tätä ongelmaa ehkä kummalliselta kuulostavan esimerkin kautta, …

Lisää...→