Rukoilija on kuuntelija. Pyyntö astua kuuntelijan paikalle ei ole ollenkaan vaikea ymmärtää. Se ei myöskään vaadi eritystä osaamista. Siitä huolimatta kuunteleminen on niitä taitoja, jotka tuntuvat vaativan ’yliaistillista’ osaamista – ainakin, kun puhutaan rukoilijan kuuntelemisen taidoista. Kuunteleminen rukouksessa on ainakin läntisen rukousperinteen ihmisille vaikea taito oppia. Rukouksessa olemme keskittyneet liiaksi omien tuntemusten ja asioiden jakamiseen sen kustannuksella, että kiireessä emme enää ehdi kuunnella Jumalan puhetta vuorostaan meille.

Mitä tarkoittaa rukous käytännössä? Onko se ylevien asioiden huutamista Herralle? Vai onko se samojen asioiden kertaamista, niin kuin Jumala olisi puolikuuro tai muuten vain hidas ymmärtämään? – En tarkoita, etteikö sinnikkäällä rukouksella ole oma paikkansa ja etteikö rukoilija voi kaikessa sinnikkyydessään olla oikealla paikalla. Ehkä kyseenalaistan asian vain siitä kulmasta, että annanko Jumalalle mahdollisuuden edes tulla kuulluksi …

Lisää...→