Reilut parikymmentä vuotta olen ollut aktiivinen kuntourheilija. Vaikka tavoitteellinen kilpailu on iän myötä jäänyt, rakastan yhä viettää aikaa juosten poluilla. Lenkillä kuluu helposti tunti tai pari, mutta kun loma-aikaan luonto vetää puoleensa, sitä voi vaellusreiteillä juosta paljon pidempiäkin etappeja.
Pidemmillä matkoilla oppii tuntemaan, miten tärkeää levon lisäksi on ravita itsensä oikein. Milloin ravitsen itseäni jaksamaan muutaman tunnin pidempään, milloin taas palautuakseni rasituksesta. Ei ole samantekevää, miten, millä ja milloin itseäni ravitsen.
Miten itseäsi ravitset?
Samat ravitsemisperiaatteet pätevät myös hengelliseen hyvinvointiin. Ei ole hengellisesti samantekevää miten, milloin ja millä tulen ravituksi. Daavidin psalmirukouksen 17 viimeinen jae kiteyttää hengellisen elämän ravitsemusterapeutin ohjeen yhteen jakeeseen. Se vastaa kysymyksiin miten, millä ja milloin.
”Mutta minä saan katsella sinun kasvojasi vanhurskaudessa, herätessäni ravita itseni sinun …
Lisää...