Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: rohkeus

Joosua ’koulunpenkillä’

Ken muistaa Mooseksen, muistaa todennäköisesti myös kaverin nimeltä Joosua. Joosua kirjoitutti nimeään kantavan Raamatun kirjan, minkä lisäksi hän kirjoitutti myös 5. Mooseksen kirjan päättävät jakeet, joissa kerrotaan Mooseksen kuolemasta (5. Moos. 34:5-12).

Mooses siunaa Joosuan tehtäväänsä (Vesivärityö, James Tissot, 1896–1902)

Joosua mielletään huomattavasti Moosesta nuoremmaksi johtajaksi ehkä siksi, koska näemme hänen olleen Mooseksen oppipoika. Joosua kuitenkin astui tehtäväänsä kansanjohtajana arviolta noin 85-vuotiaana nuorukaisena. Hän kuoli kypsässä iässä hänkin 110-vuotiaana, joten ei hän aivan poikasena elämäntyötään tehnyt hänkään.

Iästään huolimatta Joosua on hyvä esikuva nuorelle Herran palvelijalle, joka valmistautuu ’valtaamaan omaa luvattua maata’. Joosuan elämästä voimme näet nähdä mielenkiintoisen vaiheen, jolloin häntä valmistettiin varsinaiseen elämäntehtäväänsä.

Egyptistä luvattuun maahan

Joosuasta tuli Mooseksen työn jatkaja Israelin kansanjohtajana ja profeettana. Israelin vapautus orjuudesta …

Lisää...

Se on rohkeutta

Viimeisen vuoden aikana on käyty keskustelua kesä- ja talviajan tarpeellisuudesta. Ensimmäisenä kesäaika otettiin käyttöön Saksassa vuonna 1916 ensimmäisen maailmansodan aikaan. Seuraavina vuosina sen ottivat käyttöön Britannia ja Yhdysvallat. Sen jälkeen Euroopan maissa järjestelmä otettiin käyttöön asteittain. Suomi siirtyi siihen viimeisten joukossa 1981 – muistan tuon itsekin.

Kellohan se siinä.

Tiesitkö, että ennen vuotta 1878 keskustelu kesä- ja talviajasta olisi ollut absurdi, koska vasta tuolloin syntyi ajatus globaalista yhteisestä ajasta. Skotti sir Sandford Fleming ehdotti tuolloin yhteisesti sovittujen aikavyöhykkeiden käyttöönottoa. Tätä ennen kaikilla kaupungeilla oli omat aikansa. Turun aika saattoi olla aivan toinen kuin Helsingin tai Joensuun.

Elettiin aikaa, jolloin ihmiset eivät juuri kulkeneet kellon mukaan, koska heidän mielestään kello oli niin epäluotettava väline. Elämä oli rytmitetty eri tavoin – auringon …

Lisää...

Tämä on äitisi

Toukokuun toista sunnuntaita eli äitienpäivää vietetään varsin usein kauniissa aurinkoisessa poutasäässä – ainakin sydämissä paistaa hyvän tahdon aurinko. Äitienpäivä on hyvä juhla, koska se muistuttaa meitä äideistä. Äiti ja isä ovat elämän peruspilareita, joita lapset pitävät ’elämän kalustoon’ itsestään selvästi kuuluvina. He kuuluvat lasten arkeen sen verran kiinteästi, ettei sitä lapsi osaa olla edes kiitollinen heidän jokapäiväisestä panoksestaan.

Vanhemmalla iällä äidin ehkä näkymättömän ja hiljaisen työn merkitys valkenee lapsillekin. Ja aina on mahdollista sekin, että äidin ja lapsien osat vaihtuvat siinä, että tulee lasten vuoro huolehtia äidistään. Herramme Jeesus tiedosti tämän tarpeen, mikä käy ilmi Johanneksen evankeliumin kohtauksesta Herramme ristinkuoleman edellä.

”Jeesuksen ristin luona seisoivat hänen äitinsä ja tämän sisar sekä Maria, Klopaksen vaimo, ja Magdalan Maria. Kun Jeesus näki, että hänen äitinsä ja …

Lisää...

Oman aikamme Korneliukset

Nostan eteesi Kornelius -nimisen sadanpäällikön Apostolien tekojen 10. luvusta. Varoitan kuitenkin, että katson tekstiä aavistuksen poikkeavasta tulokulmasta.

Pietari Korneliuksen kodissa.

Kyseessä on tuttu kertomus, jossa Pietari ’uneksii’ juutalaisen lain mukaan kielletyistä syötävistä ja löytää kohta itsensä Jumalan johtamana rikkomasta jo lapsesta sisäistämiään tapasääntöjä. Tekstin ydinajatus on osoittaa, kuinka Herra kyseenalaisti ja mursi apostoli Pietarin jo äidinmaidossa omaksumat sosiaalisen kanssakäymisen raja-aidat.

Jumalan Pyhä Henki paljastaa siinä Pietarille ja koko juutalaiselle seurakunnalle, että evankeliumi on annettu pelastukseksi suuremmalle joukolle, mitä heidän kulttuurisesti oikeutettu ennakkoasenteensa olisi milloinkaan sallinut edes kuvitella. Jumalan rakkaus oli monta kertaluokkaa suurempi ja avarampi, mitä oli Pietarin inhimillisesti rajoittunut aavistus siitä.

Tämänkertainen lyhyt ajatelmani ohittaa kuitenkin tämän tekstin ydinajatuksen. Tahdon nostaa tekstistä esiin vähän erilaisen näkökulman, jota emme välttämättä …

Lisää...

Christuxen cunnialisesta tulemisesta

Adventin aikana me samaistumme Vanhan testamentin profeettojen ja hurskaiden messiasodotukseen, kun he odottivat hartaasti syntyväksi Vapahtajaa, kenet oli kirjoituksissa luvattu syntyväksi kansansa keskelle. Messiasodotus oli Jeesuksen syntymää edeltäneinä vuosikymmeninä käsinkosketeltavan vahvaa, kun alas painettu juutalainen kansa odotti Vapahtajaansa.

Adventin ajan odotus ei silti ole vainKristuksen syntymän odotuksen ajan muisteloa. Tämän päivän seurakunta elää näet sekin yhä odotuksessa. Me odotamme nimeltä tuntemamme messiaan – Jeesuksen Kristuksen – paluuta kunniassa ja kirkkaudessa.

Seurakunta elää näin odotuksessa tänäänkin. Seurakunta kärsivällisesti kilvoitellen odottaa Kristuksen tuloa. Tästä odotuksesta muistuttaa myös tämän kirkkopyhän teksti, jonka aihe on Kristuksen tuleminen kunniassaan aikojen lopulla.

Tästä puhuu myös toisen adventin nimitys ’adventus glorificationis’, jonka Eerik Sorolainen Postillassaan (1621) suomensi sanoilla ”Christuxen cunnialisesta tulemisesta”.

Me elämme odotuksessa. Jos siis ajanlaskumme alussa Vanhan …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , |