Suomenkieleen on jäänyt merkillinen sanonta ”ottaa jotakin ristikseen”. Sanomme ”En ota kesämökkiä ristikseni” tai ”Sain sitten perintönä vanhan auton ristikseni”. Liekö sanonnan juuret Matteuksen evankeliumissa:
”Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle.” (Matt. 10:38)
Oli niin tai näin, jokaisella meillä on ’ristejä’ kannettavana elämässämme. Risti voi olla sairaus, riitaisuutta perheen tai suvun kesken, heikon itsetunnon taakka tai vaikka masennus. Mikä näitä ristejämme yhdistää, on se, että ne ovat aina kanssamme ja monesti ottavat suuren osan huomiotamme.
Kun herään aamulla, kohtaan ristini ja risti kohtaa minut. Saatan toki unohtaa sen hetkeksi, mutta pian se ilmestyy uudelleen eteeni ja vaatii osansa huomiosta. Jos kykenisin pakenemaan …
Lisää...