Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: Raamattu

Kristuksen armossa ja tuntemisessa

Monelle, varsinkin näin kesäpäivinä, on varsin vaivalloista kaivaa Raamattu esiin ja tutkia sitä.

Jumalan suuruuden voi nähdä näinkin… (Kuva Stefan Keller Pixabaystä)

Toisaalta monet Raamatun luvut ja kirjat tuntuvat käsittämättömiltä ja vaikeatajuisilta toki sadepäivinäkin. Niitä monesti lukee kuin vanhoja jo tutuksi käyneitä kohtia. Raamattu tuntuu siis myös sadepäivänä olevan maailman vaikein kirja avata ja ymmärtää…

Tämä on totta erityisesti silloin, kun sen voisi avata kuin oven tuntemattomaan. Tällä tarkoitan sen avaamista ilman, että etsisin sieltä apua tai lohtua itselle tai toisille.

Kuinka paljon hedelmällisempää on avata pyhä kirja vain kohdatakseen Suuren Kirjailijan sen takana. Se on kuin kävisit sisään Taivasten valtakuntaan mystisestä ovesta. Niin erityisen vaikeaa tällainen avoin kohtaaminen tekstissä Jumalan kanssa on, että tällaiselle lukemiselle on keksitty ihan …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , , , , |

Olkaa pyhät

Vuoden 1933/38 Kirkkoraamatun sisäsivulla lukee Raamatun koko nimenä ”Pyhä Raamattu”. Biblia puolestaan esittelee kirjan pidempisanaisemmin: ”Biblia, Se on: Koko Pyhä Raamattu, Suomeksi”.

Pyhä Raamattu (Kuva congerdesign Pixabaystä)

Myös monet englanninkieliset käännökset käyttävät pelkän arkikielen Raamattu nimityksen sijaan kirjasta virallista pidempää nimeä ”The Holy Bible”.

Raamatun nimeen liitetty määre ’pyhä’ kuvaa sitä, miten uskovat ovat suhtautuneet Raamattuun sen pitkän historian ajan. Se ei ole vain yksi hengellinen teos muiden joukossa, vaan se on erityinen pyhä kirja, jolla on ehdoton auktoriteetti uskovan elämässä. Sen rinnalle ei tule nostaa mitään muuta lähdettä, vaan päinvastoin kaikki muu tulee koetella Raamatun ilmoituksen valossa. Raamattu ei varsinaisesti ole kirjana (ts. esineenä) pyhä eikä se täten ansaitse tulla palvotuksi, mutta …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , , |

Hengellisyyden evääksi

Yksinkertaisia kysymyksiä alkuun: milloin viimeksi luit Raamattua itsellesi? Muistatko, mitä sieltä luit? Vastaukset edellä esitettyihin kysymyksiin kertovat enemmän siitä, miten suhtaudut käytännössä Jumalan sanaan kuin se, jos hurskastellen vastaisit kysymykseen ”Mikä Raamattu on minulle?

Mitä luet? (Kuva Ulrike Leone Pixabaystä)

Sanotaan, että Raamattu on kristityn pyhä kirja, hengellinen ravinto ja ohjenuora Jumalan tahdon löytämiseksi sekä paljon muuta perin ylevää, mutta sen käyttöarvo uskovan elämässä tulee esiin vasta siinä, miten hän suhtautuu Raamattuun arjessa.

Sanoisin, että Raamatun arvo tulee esiin vasta hengellisyyden janon myötä. Se on mitä parasta ravintoa hengellisyyteen sisältöä etsivälle. Sen arvo tulee esiin siinä, kun kaipaat yhteyttä elävään Jumalaan ja etsit hengellisen kaipuuseen täyttymystä. Se on tie arkeen, jossa taivas on läsnä.

Jumalan sana on …

Lisää...

Henkilökohtaisesti pätevä?

Tieteessä – etenkin mittaustuloksin havainnoitavissa luonnontieteissä – käytetään termejä ’luotettavuus’ ja ’pätevyys’ arvioitaessa yksittäisen tutkimuksen arvoa ja onnistumista.

Henkilökohtaisesti pätevä? (Kuva Peggy und Marco Lachmann-Anke, Pixabay)

Tieteelliseen tutkimukseen liitettynä luotettavuus viittaa toistettavuuden vaatimukseen. Jotta tutkimusta voidaan pitää luotettavana, tutkijoiden on voitava toistaa tutkimus ja päästä samankaltaisiin tuloksiin. Tutkimuksen toistettavuuden vaade ei kuitenkaan vielä yksin riitä takaamaan sen oikeellisuutta.

Luotettavuuden rinnalle tarvitaan toinen termi, joka on pätevyys. Pätevyys ottaa kantaa siihen, onko mitattu oikeaa asiaa ja vastaako tutkimuksen käsitteet mitattuja asioita. Pätevyys puntaroi sitä vastaako tutkimuksessa käytetty aineisto siitä johdettuja päätelmiä, eli onko luotettavia tuloksia sovellettu oikein.

Tutkimuksen on täten oltava sekä luotettava että pätevä, jotta sitä voidaan pitää oikeana. Vaateen loogisuutta voidaan havainnollistaa yksinkertaisella esimerkillä tikanheittokisasta:

Liitonkirja elämään

On taas se aika vuodesta, kun tuomiosunnuntai muistuttaa kirkkovuoden päätöksestä ennen adventin ajan alkua. Tuomiosunnuntaita nimitetään hieman eri sanoin riippuen maasta ja kirkkokunnasta. Katolinen kirkko nimeää suomalaisen ja ruotsalaisen tuomisunnuntain ”Kristuksen kuninkuuden sunnuntaiksi” ja esimerkiksi Saksan luterilaisessa kalenterissa samaista pyhää nimitetään ”ikuisuuden sunnuntaiksi”.

Liitonkirja. (Kuva Godsgirl_madi,Pixabay)

Kutsutaan tuomiosunnuntaita millä nimellä tahansa, sen sanoma liittyy Kristuksen toiseen tulemiseen kuninkaana ja vanhurskaana tuomarina. Uskovalle tuomiosunnuntai on lupausten toteutumisen päivä – se on päivä, jolloin viimeinenkin Jumalan liittolupaus käy toteen.

Tuomiosunnuntain teema on Jumalan liittolupaukseen puettuna läsnä myös tekstissäni, vaikka käsittelenkin Raamattua uskovien pyhänä kirjana. Ilmaus pyhä kirja harhauttaa jo sekin ajattelemaan Raamatun tekstiä pyhäksi, vaikka tosiasiassa sen pyhyys nousee ainoastaan kirjan antajasta.

Tahdon herättää ajatuksia …

Lisää...

Te kuljette eksyksissä

Valitsin tekstiksi tutun kohdan Matteuksen evankeliumista. Se on muuten ainoa kohta evankeliumeissa, missä saddukeukset esittävät ’kompakysymyksen’ Jeesukselle. Yleensä kyselijät ovat fariseuksia, kirjanoppineita tai lainopettajia, mutta tällä kertaa asialla ovat poikkeuksellisesti saddukeukset.

Jeesus vastaa saddukeuksille (vanhasta kuvaraamatusta)

Luetaanpa, mitä tähdellistä heidän sydämellään oli, johon he kaipasivat vastausta Jeesukselta.

”Samana päivänä Jeesuksen luo tuli saddukeuksia, jotka kieltävät ylösnousemuksen. He esittivät hänelle kysymyksen: ’Opettaja, Mooses on sanonut: ’Jos mies kuolee lapsettomana, hänen veljensä tulee naida leski ja hankkia jälkeläinen veljelleen.’ Keskuudessamme oli seitsemän veljestä. Vanhin heistä meni naimisiin, mutta kuoli, ja koska hänellä ei ollut lapsia, leski jäi hänen veljelleen. Samoin kävi toiselle veljelle, niin myös kolmannelle ja lopulta kaikille seitsemälle. Viimeisenä kaikista kuoli nainen. Kenen vaimo hän on oleva ylösnousemuksessa? Hänhän …

Lisää...

Parasta ennen

Ajatus tähän tekstiin nousi artikkelista, jossa käsiteltiin siitä, miten vakavasti ja suurella tarkkuudella raamatunkääntäjät suhtautuvat työhönsä. Lukijat ovat usein kovin sanoin ruotimassa käännösten keskinäistä paremmuutta, mutta melko harvoin he kiinnittävät huomiota lainkaan siihen, mikä on heidän vastuunsa tekstin lukijoina ja eteenpäin välittäjinä.

”Parasta ennen” -merkintä on elintarvikkeissa, pitäisikö se olla myös tekstissä ja puheessa…

Tämä lyhyt pohdinta peräänkuuluttaa paitsi kääntäjän myös lukijan vastuuta. Oikeastaan tämä puhuu heidän yhteisvastuutaan sanoman edessä.

Käännösperiaatteen valitseminen, mikä on ehkä suurin linjanveto ajatellen käännöstyön kokonaistulosta, ei ole teologinen tai raamattu-uskollisuutta mittaava valinta, vaikka näin se tuntuu monesti olevan, kun kuuntelee kahvipöytäkeskusteluja raamatunkäännösten keskinäisestä paremmuudesta tai pikemminkin huonommuudesta.

Usein argumentointi käännösten paremmuudesta ei etsi vahvuuksia, vaan pikemmin yrittää osoittaa jonkin käännöksen huonommuuden. Keskustelun sävy on sekin …

Lisää...