Edellisessä loppuviikon tekstissä (Ihmisen ikuinen) olin vielä kansallispuiston tunnelmissa.
Tämä polku lienee sellainen ’kaita’. Kuva Salamajärveltä.
Taidan jatkaa tällä kertaa kansallispuiston tunnelmiin sopivalla teemalla, vaikka ajatus tekstiin nousikin täällä Kuopion Puijon ja Neulaniemen tutuilla poluilla kulkiessani. Otsikossa lukee ”kaita tie”, mutta yhtä hyvin siinä voisi olla ”kaita polku”.
Kapea, kapeampi, kaita
Vanhempien kirkkoraamattujen käyttämä sana ”kaita” on jäänyt elämään kristilliseen sanastoon, vaikka muutoin suomenkielessä ”kapea” on sen korvannut. Eikä ’kaita’ adjektiivina ollut kovin yleinen edes 1933/38 tai 1776 kirkkoraamatuissa. Useammin ’kaita’ esiintyi niissäkin verbinä; taivutusmuotona sanalle ”kaitsea”.
On perin merkillistä, että tuo ”kaita tie” ja ”kaita polku” ovat jääneet kummittelemaan uskonnolliseen kieleen. Käytännössä ne viittaavat yhteen …
Lisää...