Edellisen sunnuntain kirkkopyhä on nimeltään ’Pyhän kolminaisuuden päivä’. Läntisessä kirkossa jo vuonna 1334 määrättiin, että helluntain jälkeistä sunnuntaita vietetään Pyhän Kolminaisuuden juhlana. Pyhäpäivän sanomaan kiteytyy kirkon opetus Jumalan kolmiyhteisyydestä. Luonnollisesti ’Pyhän Kolminaisuuden päivä’ on myös uskontunnustuksen päivä – onhan kolminainen Jumala keskeisin osa tunnustusta.

Pyhän Kolminaisuuden päivä on salatun Jumalan juhla. Jumala ei kuitenkaan ole salattu siinä, etteikö hän olisi tehnyt ja tekisi yhä itseään tunnetuksi ihmisten keskuudessa. Päinvastoin Jumala on tehnyt kaikkensa, jotta ihminen ymmärtää hänen olevan erottamaton osa ihmiselämää.

Silti raamatuntekstit puhuvat Jumalan salatusta olemuksesta, joka ylittää ihmisymmärryksen. Jumala tulee aina olemaan ihmisen näkökulmasta salattu siinä, mitä tulee ihmisen ymmärryksen rajallisuuteen hänestä. Eli luotu kykene Luojaansa käsittämään. Tässä merkityksessä Pyhä kolminainen Jumala pysyy mysteerinä ja salattuna ihmiselle iankaikkisesti.