Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: nöyryys

Sodan hinta

Lontoon Whitehall-kadulla on muistomerkki, joka on pystytetty ensimmäisessä maailmansodassa kuolleiden brittisotilaiden muistolle. Sen nimi ”The Cenotaph” eli kenotafia tarkoittaa tyhjää hautaa, joka on pystytetty kuolleiden muistolle.

Lontoon ”The Cenotaph” -muistomerkki.

Ensimmäistä maailman sotaa nimitettiin sen loppumisen jälkeen merkityksellisesti ”The war to end all wars” – eli sota, joka lopettaa kaikki sodat. Niin lopullinen ja karu tuo sota oli, että sen ajateltiin jo opettaneen ihmiskunnalle sodan järjettömyyden. Toisin kävi kuten historia opettaa. Siitä huolimatta, että ensimmäisessä maailmansodassa kuoli arviolta 40 miljoonaa henkilöä, joista sotilaita oli 20 miljoonaa. Luvut ovat niin suuria, että niitä on vaikea käsittää käytännössä.

Jonkinlaisen kuvan kuolleiden määrästä saa, kun ajattelee brittisotilaita kaatuneen sodassa noin 1,1 miljoonaa. Jos tämä joukko marssisi paraatina Whitehall-kadun muistomerkin …

Lisää...

Pöytärukouksesta

Meille suomalaisille ruoka on itsestäänselvyys. Näin siitä huolimatta, että yhteiskunnassamme esiintyy todellista köyhyyttä, mikä näkyy esimerkiksi ruokajakopalveluissa. Silti ruokaa on saatavilla vielä aivan eri tavoin kuin vaikkapa katovuosina muutama sata vuotta sitten. Eikä nälänhätää ole voitettu nykypäinäkään, vaan ravinnon puutteesta kärsii valtava määrä ihmisiä ympäri maailman.

Rukous. Kuva congerdesign, Pixabay

Ruoka vastaa ihmisen perustarpeeseen. Ruokaa tarvitaan elämiseen ja modernin ihmisen maailmassa sitä löytää on jääkaapista. Ei tarvitse mennä kauppaa pidemmäksi metsälle tai kalaan. Ilmaista ruoka ei tietenkään ole. Siitä on maksettava käypä hinta kauppiaalle euroilla, jotka on tienattu kovalla työllä. Ja kyllähän työmies on leipänsä itse ansainnut, vai mitä?

Joku irvileuka voisi jopa vaatia, että Isä meidän -rukousta pitäisi aavistus nykyaikaistaa ja kirjoittaa sana ’Isä’ pienellä alkukirjaimella, …

Lisää...

Ei itsekkyydestä, ei kunnian vuoksi

Filippiläiskirjeen toisessa luvussa on tuttuKristuksen nöyryyden ylistys (Fil. 2:6-11). Se on kirjoitettu kauniin kristologisen hymnin muotoon. Tarkoitan tekstiä, joka alkaa näin:

”Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon…”

Väkijoukossa: ”Älkää katsoko vain omaa parastanne vaan myös toisten.”

Hymni saattaa olla Paavalin riimittelemä, kuten Korinttolaiskirjeessä on vastaava ”Rakkauden ylistys(1. Kor. 13), mutta on mahdollista, että Paavali lainaa tarkoituksella tuttua varhaista kristillistä hymniä.

Mutta oletko ajatellut, että kaunis hymni ei ole kirjeessä ’täyteohjelma’, vaan sen on tarkoitus puhutella lukijaa? Hymni näet liittyy edeltäviin kehotuksiin, joihin Paavali liittää sen sanoen:

”Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella …

Lisää...

Näkyjä ja yön ääniä

Olin työmatkalla viikonloppuna Smidstrup Strandissa Tanskassa. Kokoonnuimme yhteen Pohjoismaiden ja Baltian alueelta kirkkomme keskuskonferenssin hallituksen kokoukseen. Pelkästään kulttuuritaustan vaihtelevuus lisää haastetta kokoontumisiin ja olipa käsiteltäviä asioitakin tällä kertaa paljon. Lisäksi osa kysymyksistä jakoi mielipiteitä ja herätti voimakkaita tunteitakin. Kun tähän vielä lisätään matkaväsymys ja yli 10-tuntiset palaveripäivät, on ymmärrettävää, että ärsyyntymiskynnys madaltuu sekin.

Auringon nousu meren rannalla.

Päätöspäivän aamun aloitimme ehtoollishetkellä kappelissa. Ennen ehtoollishetkeä kollega ohjasi joukkomme hiljentymään tutun Raamatun tekstin pariin (1. Kor. 12:12-26).

Lähestyimme tekstiä läntisen kirkon luostariperinteessä käytetyn neliaskelisen Lectio Divina -hiljentymisen menetelmin. Ajatus on lähestyä tekstiä henkilökohtaisen uskonelämän ravitsemiseksi niin, että ravinto tulee osaksi minua ja synnyttää elämässäni aikomuksen askelia.

Murusia pöydältä

Tekstin haaste minulle oli siinä, että teksti oli varsin tuttu ja olen siitä …

Lisää...

Tämä on äitisi

Toukokuun toista sunnuntaita eli äitienpäivää vietetään varsin usein kauniissa aurinkoisessa poutasäässä – ainakin sydämissä paistaa hyvän tahdon aurinko. Äitienpäivä on hyvä juhla, koska se muistuttaa meitä äideistä. Äiti ja isä ovat elämän peruspilareita, joita lapset pitävät ’elämän kalustoon’ itsestään selvästi kuuluvina. He kuuluvat lasten arkeen sen verran kiinteästi, ettei sitä lapsi osaa olla edes kiitollinen heidän jokapäiväisestä panoksestaan.

Vanhemmalla iällä äidin ehkä näkymättömän ja hiljaisen työn merkitys valkenee lapsillekin. Ja aina on mahdollista sekin, että äidin ja lapsien osat vaihtuvat siinä, että tulee lasten vuoro huolehtia äidistään. Herramme Jeesus tiedosti tämän tarpeen, mikä käy ilmi Johanneksen evankeliumin kohtauksesta Herramme ristinkuoleman edellä.

”Jeesuksen ristin luona seisoivat hänen äitinsä ja tämän sisar sekä Maria, Klopaksen vaimo, ja Magdalan Maria. Kun Jeesus näki, että hänen äitinsä ja …

Lisää...