Minun aamuni alkaa hiljentymisellä. Se edeltää päivän rutiiniin astumista mutta myös hartaushetkeä. Se on sellainen hetki hiljaisuutta – tovi sydämen, kehon ja hengen läsnäoloa Jumalan kasvojen edessä.
Kertomusko vain? (Kuva congerdesign, Pixabay)
Tuo lyhyt hetki on kuin pienoiskuva alkavasta päivästä. Siinä missä hento ääni, kehon tuntemus tai oma hengitys varastaa huomion Jumalalta, sama tapahtuu päivän melskeessä isommin, kun elämä oikein imaisee mukaansa ja lukemattomat asiat vievät minut vaikka minne.
Tänä aamuna hiljentymisen hetken ’rikkoi’ sieluntaivaalle piirtynyt kysymys: onko elämästä tullut narratiivi vaiko narratiivista elämä?
Epämääräinen kysymys, eikö totta? Kielitoimiston sanankirjan mukaan ’narratiivi’ on ”kertomus, kertova esitys”. Minun mielessäni ’narratiivi’ yhdistyi välittömästi evankeliumien ja Apostolien tekojen kerrontaan – miksei myös Vanhan testamentin kertomuksiin.
Ymmärsin kysymyksen, …
Lisää...