Kohtaaminen toisen kanssa edellyttää huomion kohdistamista häneen, hänen persoonaansa ja viestiinsä. Oleellisinta kohtaamisessa ei ole puitteet tai toisen ihmisen pukeutuminen. Tunnistamme tämän etenkin silloin, kun meillä on asiaa toisille. Silti varsin usein vastaavassa tilanteessa oman huomiomme jakaantuu ties minne; oman elämän asioihin tai johonkin häiritsevään tai kiinnostavaan kohteeseen ympäristössä.
Jumala ei saa aina hänkään meidän jakamatonta huomiotamme, vaikka hän jos kuka sen ansaitsisi. En nosta tätä esiin syytöksenä, vaan pikemmin seikkana, johon voisimme kiinnittää huomiota.
Kun Jumala ilmestyy elämäämme voimallisesti, huomio ei ehkä karkaa arkisten asioiden pariin, mutta varsin kadotamme huomion Jumalasta ja hänen viestistään puitteisiin, joissa hänet kohtaamme. Selitän tätä kahdella esimerkillä; kuvalla valtaistuinsalista ja Jeremian kirjan kertomuksella, jota nimitän ”rekabilaisten saagaksi”.
Kutsuttuna valtaistuinsaliin
Ajattelepa, että saat kutsun kuninkaan hoviin, jossa …
Lisää...