Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: mennyt

Odotus, odotuksia, mitä odotan?

Kristillisessä ajattelussa odotus on varsin keskeinen teema. Ajatellaan vaikkapa Jeesuksen vertausta kymmenestä morsiusneidosta (Matt. 25:1-13). Siinä odottamisen teema näyttäytyy monin tavoin.

Iloa ja tuskaa. (Image by abudrian from Pixabay)

Toisaalta morsiusneitojen oli määrä odottaa sulhasen tuloa, mihin liittyi toisaalta varmuus hetken koittamisesta, mutta samaan aikaan he elivät epävarmuudessa tapahtuman ajankohdasta.

Teksti kertoo myös siitä, että odottaminen ei välttämättä ole tuntien tai minuuttien laskemista, vaan odotuksessa eletään normaalia elämää samalla toki varautuen siihen, että ennalta tuntemattomaan aikaan kaikki nyt käsillä oleva muuttuu.

Ajan voi siis käyttää monella tavalla. Tässä mielessä vertauskuva sopii myös ihmiselämään. Tässä me kuljemme ’odotuksessa’, kunnes koittaa hetki, kun kaikki tämä jää ja kaikki on toisin. Terve odotus täten opettaa ihmistä olemaan kiinnittymättä liiaksi nykytilaan, ettei luopumisen …

Lisää...

Ei kiinnitys- vaan kiintopiste

Jaan alkuun sanonnan, joka on kirjailija Thomas Holdcroftin käsialaa. Siinä hän kiteyttää napakasti tämän kertaisen hartauden ydinajatuksen.

Tässä tämä ’hitching post’. (Image by Jim Blake from Pixabay)

”The past is a guidepost, not a hitching post.” (Thomas Holdcroft)

Suomeksi sanonnan voisi kääntää vaikkapa näin: ”menneisyys on opasviitta, ei ankkuri”. Alkuperäisessä sanonnassa ”a hitching post” merkitsee tolppaa, johon hevonen sidotaan tauon ajaksi, jotta se ei pääse karkaamaan.

Suomenkielellä ei tule mieleen suoraa käännösvastinetta ’sidontatolpalle’, joten ankkuri kelvannee, koska se palvelee samaa tarkoitusta veneelle kuin tuo tolppa hevoselle. Itse hevosihmisenä toki pidän enemmän alkuperäisestä kielikuvasta – varsinkin kun englanninkielisessä sanonnassa toistuva sana ’post’ tekee sanonnasta napakan.

Idea silti säilyy ja se on tärkeintä. Ajatushan lienee, että vaikka …

Lisää...

Sinun käsiisi…

Otsikko viittaa luottamiseen. Siinä on kaksi sanaa, joista ensimmäinen, eli ’sinulle’, sisältää käytännön haasteen. Sana haastaa luottamaan elämän käänteet jonkun muun käsiin kuin omiini.

Luotan, luotan, sinun käsiisi luotan… (Kuva Joe Pixabaystä)

Haasteellista luottaminen on etenkin silloin, kun taas kerran tiedän itse parhaiten ja kykenen hoitamaan asiat itse. Tällöin luotan ”minun käsiini”. Kun tilanne eskaloituu eikä ole hallinnassani, pyyhin lauseesta mieluusti nimeni pois. On tullut aika etsiä apua ulkoa tai ainakin vierittää vastuu oman itsen ulkopuolelle – olosuhteet, ne muut.

Ikävä kyllä, kun ”minun käsissäni” murtuu, se ei välttämättä tarkoita sitä, että lause kasvaisi uskon mittaan ”sinun käsiisi”. Kovin usein jokin persoonaton saa tuon ”sinun” paikan. Siihen sovitetaan vakuutuslaitoksia, yhteiskuntaa, …

Lisää...

Tulevaisuus takana

Luin taannoin artikkelin, jossa viitattiin Chilen Andien korkeilla laaksoilla asuvaan amerikkalaisintiaanien yhteisöön nimeltä Aymara.

Mitä sinulle tulee ensimmäiseksi mieleen sanasta aika? (Kuva Markus Kammermann Pixabaystä)

Artikkelissa puhuttiin ihmisen tavasta käsittää aikaa ja siitä, miten se puolestaan vaikuttaa ihmisen tapaan toimia arjessa.

Esimerkkinä käytettiin mainitsemaani yhteisöä. Heidän aikakäsityksensä on käänteinen meille tuttuun länsimaiseen aikakäsitykseen nähden. He mallintavat ajan samaan tapaan kuin mekin jatkumoksi menneen ja tulevan välillä, mutta katsovat sitä eri suunnasta.

Aikakäsityksistä

Aikakäsitys on kulttuurisidonnainen tekijä. Monesti emme sitä tule edes ajatelleeksi, koska käsitämme ajan yhdellä tavalla ja kuvittelemme sen olevan sama kaikille. Kulttuurien ja yhteiskuntien välillä on monenlaisia aikakäsityksiä, ja ne vaikuttavat siihen, miten ihmiset hahmottavat aikaa, kuluttavat sitä, suunnittelevat tulevaisuutta tai katsovat menneisyyttä.

Tämä tuottaa ongelmia jopa …

Lisää...

Sinä pysyt, niin minäkin

Tänä vuonna en tehnyt uudenvuoden lupauksia enkä moittinut itseäni edellisen vuoden täyttymättömistä ja edelleen keskeneräisistä suunnitelmista.

Näetkö kuinka hienosti tämäkin oksa pysyy? (Kuva Ilo Pixabaystä)

Vapaus vallitkoon; vakaa aikomus on keveämpi kantaa kuin raskas lupaus korkean itsekurin maassa. Ja jättääpä tuo vakaa aikomus tilaa mukautua, kun elämä kuitenkin yllättää olemalla erilainen kuin mikään minun kaavailemistani vaihtoehtoisista tulevaisuuksista.

En vastusta suunnitelmallisuutta. Vastustan vain pakkomielteisyyttä, mihin olen ollut taipuvainen. Tein päätöksen hyvillä mielillä siksikin, että totesin nykyisten suunnitelmien riittävän varsin hyvin alkavallekin vuodelle. Asiat etenevät hyvässä järjestyksessä ja minä toivottavasti niiden mukana.

Jotta tämä uudeksivuodeksi kutsuttu tilintekopäivä ei nyt menisi minulta kokonaan ohi, päätin lupausten sijaan valita yhden sanan, jolla alkavana vuonna muistutan itseäni oleellisesta; se on Jumalastani.

Tähän tarkoitukseen valitsen …

Lisää...

Perintöosani

Luin loppuviikolla psalmia 16 ja katsahdin mielenkiinnosta tekstiarkistooni, että olenkohan tästä psalmista jotain joskus kirjoittanut. Ja olinhan minä. Olin siitä pätkän siteerannut (Ps. 16:5-11) ja kirjoittanut joitain puolinaisia ajatuksiakin. Se oli tapahtunut vuonna 2000 kesäkuussa.

Jos tämä olisi päiväkirja, mitä olisin pohtinut elämäni olevan 20 vuoden päästä. Ja jos testamentti, niin mikä olisi perintöosani? (Kuva Mariusz Matuszewski Pixabaystä)

Ajatus pelkästään jo noista ajoista hymyilyttää minua. Elämä oli kovin erilaista. Työskentelin it-alalla huippupalkalla, asuimme Tampereella, lapsiakin oli. Lapset olivat pieniä, tosin enpä silloin tiennyt, että jonain päivänä lapsia olisi vielä enemmän. Puhumattakaan siitä, että tulisin isoisäksi, asuisin Kuopiossa, työpaikkani olisi kirkko ja kotoa olisi likimain 250 km työmatka. Ja kun tähän lisää kaiken teknologisen ja yhteiskunnallisen kehityksen, niin ollaan kuin …

Lisää...

Kiitollisuudesta eiliseen ja huomiseen

Aloitan pienen pohdintani apostoli Paavalin kehotuksella, jonka hän kirjoitti kirjeessään Kolossan seurakunnalle lopputervehdysten alkuun:

Kello – illuusio tulevasta ja menneestä. Ja sekin osoittaa aina vain tätä hetkeä. (Kuva Gerd Altmann Pixabaystä)

”Olkaa kestäviä rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa.” (Kol. 4:2)

Kehotus on moniulotteinen ja syvä. Kestävyys viittaa jatkuvuuteen ja suhteen ylläpitämiseen. Sehän on rukouksen syvintä olemusta. Rukous puolestaan on asioiden kantamista Jumalan eteen, mihin sisältyy myös irti päästäminen. Kun kannan rukouksin asiani – tai mieluummin itseni ja lähimmäiseni – Jumalalle, päästän itse irti ja luotan rukoukseni kohteen kokonaan Jumalalle.

Kiittäen valvokaa

Paavali puhuu myös kiitoksesta. Kiitos ja kiitollisuus on elämää ylläpitävä voima käytännön arjessa. Jumalasuhteessa kiitollisuus syntyy Kristuksen rakkaudesta. Usein sanotaan, että kiitollisuus syntyy rakkaudesta Jeesukseen. Täsmentäisin kuitenkin …

Lisää...