Matkalaulun sanoittaja kysyy laulun alussa: ”Minä kohotan katseeni vuoria kohti. Mistä saisin avun?” (Ps. 121:1). Samaa kysyy moni alkavan vuoden edessä. Ajatukset ovat yhtenevät, kun tiedät, mitä vuoret tälle ehkä pakkosiirtolaisuudessa asuneelle kirjoittajalle merkitsi. Vuoret tarkoittivat tuntemattomia vaaroja, uuvuttavaa matkaa ja haasteita, joita vuorten ylittävät matkaajat kohtasivat.
Minä puolestani katson alkavaa vuotta samoin tuntemuksin kuin psalmin kirjoittaja katsoi vuoria edessään. Siinä minunkin vuoden vuoreni siintää majesteettisesti horisonttia vasten. Se on kutsuva ja haastava näkymä. Ehkä kuvittelen itseni jo vuoren laelle ihailemaan maisemaa, mutta tosiasiassa en tiedä päämäärästä mitään varmaa; odottaako minua vuorella kaunis auringonlasku, kylmä hyytävä tuuli vai kostea harmaa sumu. En tiedä, aika näyttää.
Jos nyt vuoren lakea …
Lisää...