Pääsiäinen on minulle henkilökohtaisesti kirkkovuoden suurin juhla. Se on sitä siitäkin huolimatta, ettei pääsiäiseen aikaan liittynyt lapsuudessani lainkaan samanlaista juhlamenoa kuin jouluun. Moderni joulu onkin luonteeltaan omalla tavallaan työläs – ehkä jopa kiireinen juhla. Pääsiäinen on jotain aivan muuta.
Pääsiäinen on hiljentymisen ja pysähtymisen aikaa, jota käytännössä jatkuu yli pääsäispyhien. Hiljaisuus muuttaa toki muotoaan; palmusunnuntaista ’kellokeskiviikkoon’ vallitsee odotus.
Kiirastorstai ja pitkäperjantai ovat syvää hiljaisuutta Kristuksen kärsimyksen edessä, jota jatkuu omalla tavallaan odottavan hiljaisen ’lankalauantain’ yli.
Ensimmäisenä pääsiäispäivänä sen sijaan herätään hiljaiseen riemuun; se on konkreettista riemua ylösnousemuksesta. Tuon riemun on syytä olla henkilökohtaista, koska juuri ylösnousemus todistaa minulle siitä, että Kristuksen sovituskuolema katsottiin hyväksytyn, minkä perusteella minäkin voin luottaa saaneeni elämän Kristuksessa.
Tämä katsaus …
Lisää...