Päivän tekstini (2. Tess. 3:6-13) puhuu esimerkin voimasta ja siitä, miten seurakunnan tulee säilyttää asemansa tämän päivän maailman keskellä mieluummin suunnannäyttäjänä kuin suunnan omaksujana. Ajatuksen voi kiteyttää kysymykseen: muutammeko me maailmaa, vai sallimmeko maailman muuttaa meitä?
Tätä aihetta sivusin jo viikonlopun raamattuopetussarjassa, kun keskustelimme siitä, olemmeko me Taivaan kansalaisina täällä ajassa heitä, ketkä jättävät jäljen, vai heitä ketkä omaksuvat vain ympäröivän maailman tavat ja antavat sen jättää jälkensä meihin.
Kun on kyse vaikuttamisesta ja jäljen jättämisestä, vastuumme on näyttää esimerkkiä – puhutaan esimerkin voimasta. Esimerkki aloittaa ’puheensa’ siitä, missä sanat loppuvat. Olemme vastuussa esimerkin antamisesta omalle sukupolvellemme. Jos ohitamme vastuumme siinä, jätämme varsin huonon ’jäljen’ myös seuraavaa sukupolvea ajatellen. Minkä tämä sukupolvi sallii, sitä seuraava jo syleilee.
Toisaalta pelkkä esimerkillinen elämä ei riitä, jos …
Lisää...