Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: lähimmäinen

Avara vai ahdas argumentti?

Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa vietettiin tänä sunnuntaina mikkelinpäivää. Se on päivä, jolloin kirkkoteksteissä viitataan enkeleihin.

Mitä näkyy peilistä? (Image by beasternchen from Pixabay)

En tiedä millaisia ajatuksia enkelit sinussa herättävät. Toiset pitävät heitä satuolentoina, toiset jopa palvovat heitä ja sitten on kaltaisiani ihmisiä, jotka suhtautuvat enkeleihin kuin mihinkä tahansa luomakunnan luotuun olentoon.

Uskot enkeleihin tai et, olet tavannut enkelin tai et – se ei tee enkeleistä olemattomia. He ovat ja toimivat sinun ajatuksistasi huolimatta. Suhtautumisesi heihin vaikuttaa vain siihen, miten heidät näet ja miten he vaikuttavat elämääsi silloin, kun tienne risteävät. Jos kiellät heidät; heidän tekonsa ovat sinulle sattumaa etkä heitä täten juuri näe.

Minä olen tavannut monenlaisia enkeleitä; ehkä osa heistä on ollut ihmisiä, mutta minulle jopa näiden ’ihmisenkelien’ …

Lisää...

Rakastakaamme toisiamme

Sunnuntain otsikko jatkaa pääsiäisen jälkeistä sarjaa, joka on teemoitettu Ensimmäisen Johanneksen kirjeen mukaan: ”Kulkekaamme valossa”, ”Puhdistukaamme toivossa”, ”Pysykäämme Kristuksessa”, ”Kantakaamme hedelmää” ja nyt ”Rakastakaamme toisiamme”.

Rakastakaamme toisiamme (Kuva Gerry Pixabaystä)

Otsikko ”Rakastakaamme toisiamme” on minulle nostalginen. Se vie minut uskonelämäni alkuaikohin, kun tuota laulua laulettiin aikanaan nuoren ”Nokia herätyksen” aikoina niin, että Nokian kirkko oikein raikasi. Ja olihan se helppo siellä minunkin rakastaa, kun vieressä istui silloinen tyttöystäväni ja nykyinen rakas vaimoni.

Ei varmasti kaikkia muita kirkossa olleita ollut niin helppo rakastaa, mutta siinä laulun lomassa rakkautta riitti jokaiselle – etenkin, kun siinä laulaessa kukaan ei haastanut rakkauteni rajoja. Mutta kyllä sen ymmärsi jo silloin, …

Lisää...

Mutta miehen nähdessään…

Muistanet vertauksen laupiaasta samarialaisesta Luukkaan evankeliumissa? Se on yksi rukousviikon teksteistä. Jeesus antoi sen aikanaan vastaukseksi eräälle

Laupias samarialainen (Kuva falco Pixabaystä)

lainopettajalle kysymykseen, jolla tämä mittasi Jeesuksen etevyyttä juutalaisena rabbina. Se oli vähän samanlainen tilanne kuin vaalitentissä, kun toimittaja esittää visaisia kysymyksiä. Tämäkään kysyjä ei näet hakenut vastausta oman elämän polttaviin kysymyksiin, vaan yritti naruttaa Jeesuksen sanomaan jotain typerää.

Lainopettaja kysyi Jeesukselta: ”Kuka on minun lähimmäiseni?” Tämä oli merkittävä kysymys juutalaisen lain tulkinnassa. Hän kysyi sitä ’periaatteessa’. Ei hän kysynyt sitä ajatellen omia lähimmäisiään. Lainopettaja ei esimerkiksi pyytänyt Jeesusta näyttämään lähimmäisiä siitä viiden metrin säteeltä. Häntä ei kiinnostanut tietää, keitä ne todelliset lähimmäiset olivat, vaan asia kiinnosti niin kuin ’periaatteessa’.

No, eipä ole ajat tästä paljoa …

Lisää...

Ihmisshakkia

Joulun pyhinä seurasin vierestä, kun jo aikuisiksi kasvaneet lapseni pelasivat shakkia. Olen sitä pelannut minäkin nuorena miehenä. Muistan yhä ajan, kun isäni opastuksessa opettelin sääntöjä ja perusstrategioita. Seurasin myös silloisten shakkihuippujen Kasparovin ja Karpovin mestaruuspelejä.

Shakki ja matti. (Kuva Steve Buissinne Pixabaystä)

Olipa mielenkiintoista myös – silloin IT-ammattilaisen näkökulmasta – seurata pitkää taistoa shakkikuninkuudesta ihmisen ja aikansa parhaiden shakkikeinoälyjen välillä. Tuossa kilpailussa ihminen pysyi hienoisesti voitolla, kunnes sitten IBM:n kehittämä Deep Blue voitti ensimmäisen kerran maailmanmestari Garry Kasparovin vuonna 1996. Tämä ei ollut virallinen mestaruuskamppailu, mutta se odotti jo seuraavana vuonna. Silloin Deep Blue ja Kasparov kohtasivat uudelleen. Deep Blue voitti ja teki historiaa voittamalla ensimmäisenä tietokoneena hallitsevan maailmanmestarin standardipeleissä.

Ikuinen ja muuttumaton peli?

Minun näkökulmastani shakki on ollut aina …

Lisää...

Taivas varjele!

Lähtölaukaus tulla tämän tekstin eteen ja puhuteltavaksi oli minulle Mikko Kuustosen kappale ”Taivas varjele”. Laulussaan hän pohtii kuinka helppoa on jättää apua tarvitseva lähimmäinen huomioimatta, kun hänet pitää riittävän etäällä.

Jan Wijnants: Laupiaan samarialaisen vertaus (1670)

”Jos olet painomusteena paperilla
tai sähköä kuvaruudun pinnalla.
Jos olet ääniaaltoja jollain kanavalla
ehkä kuuntelen tai sua saatan katsella.

Jos olet seitsemän sivua mapissa
tai joku luku yhteiskuntaopin kirjassa
Jos olet uutisaihe kolmannessa maailmassa
ehkä pysyn kanssasi tasapainossa

Mutta kun sinusta tulee totta
minun veljeni, verta ja lihaa
Lyö katseesi katuun armotta
vaikket syytä etkä vihaa

Taivas varjele . . .”

Teemme ihmisistä kovin mieluusti ’asioita’, ’tilanteita’, ’tapauksia’, ’asiakkaita’ jne. ettemme vain joudu kohtaamaan heitä ’ihmisinä’. Teen melkein mitä tahansa kunhan ’tuo …

Lisää...

Kuka on minun lähimmäiseni?

Moni muistaa kristillisen etiikan perustan ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” Jeesuksen sanoiksi rakkauden kaksoiskäskyssä (Matt. 19:19; Matt. 22:39; Mark. 12:31; Luuk. 10:33). Samaa käskyä siteerasivat myös monet muut, heidän joukossaan Uuden testamentin kirjoittajat apostoli Paavali ja Jaakob (Room. 13:9; Gal. 5:14; Jaak. 2:8).

”Ollaan ihmisiä toisillemme” (Kuva Gundula Vogel Pixabaystä)

Vaikka yhdistämme käskyn Jeesukseen, Jeesus ei ollut ensimmäinen, joka kyseisen käskyn antoi, vaan käsky rakastaa lähimmäistä voidaan jäljittää Mooseksen antamaan leeviläisten lakiin (3. Moos. 19:18). Kehotus rakastaa lähimmäistä oli Jeesuksen aikana ja häntä aikaisemmin viipynyt lukuisten rabbien huulilla.

Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” ei ollut uusi käsky, vaan vanha käsky, josta oli esitetty vaihtelevia tulkintoja juutalaisuudessa. Esimerkiksi sopii vaikkapa Jeesuksen …

Lisää...

Jumalaa kuvaamassa

Valokuvaaminen jos mikä on muuttunut valtavasti digitalisaation myötä. Vaikka valokuvaaminen on ollut minun elinaikani joka kodin puuhaa, oli kuvaaminen ennen digikameroiden tulemista harkitumpaa, juhlavampaa ja työläämpää.

Jumalaa kuvaamassa :-) (Kuva Bessi, Pixabay)

Digikameroiden yleistyminen muutti kuvauskäytäntöjä siinä, että kuvia otettiin enemmän kerralla ja vain parhaat säästettiin. Silti edelleen kuvaaminen oli tietoista, koska kamera piti ottaa mukaan. Usein luontoretkellä harmittelin, kun ei tullut ottaneeksi kameraa mukaan. Jälkikäteen ymmärrän, että se oli parempi niin. Usein kuvaamisesta tulee itsetarkoitus, jolloin alkuperäinen tallennettava tunnelma katoaa kohta kameran esiin ottamisen myötä.

Vieläkin suurempi kuvauskulttuurin muutos tapahtui, kun kännykästä tuli osa vaatetusta (ts. pakollinen kanniskeltava) ja kamera istui kännykkään. Enää kuvaamiseen ei tarvinnut varautua mitenkään, vaan sen kuin otit kännykän taskusta …

Lisää...