Tekstini sunnuntain saarnaksi oli kirkkomme saarnakalenterin perusteella Deuteronomian, eli liitonkirjan, viimeinen luku.
Näissä maisemissa muutama tuhat vuotta sitten Mooses katseli luvattua maata… (Image by Dafne Oosten from Pixabay)
Tekstiä lukiessa ja tekstiä valmistellessa minulle kävi niin, että harhauduin sivupolulle, josta en sitten koskaan täysin palannut takaisin. Kaikki meni kuitenkin oikein, sillä tällä tavalla Herra näytti minulle olevansa myös ’saarnojen Herra’. Hän vain osoitti kuinka suvereenisti hän tätä elämää johtaa.
Tarkastelin saarnatekstiä ja tuttuun tapaan tarkistin luvun yksityiskohtia useammasta kommentaarista ja törmäsin siinä useaan mielenkiintoiseen seikkaan. Yksi oli se, että jostain syystä luvun tulkitsijoille tuntui olevan suurin ongelma ja mielenkiinnon kohde se, että kuka tekstin on kirjoittanut – ei niinkään se, mitä tekstissä tapahtuu.
Siteeraan tähän tekstin ja lähdetään sitten …
Lisää...
