Käydäänpä aiheeseen tällä kertaa arjen ja keittiön kautta. Jokin aikaa sitten päivällispöytää kattaessa otteeni kirposi, keraaminen lautanen putosi lattialle ja meni rikki. Rikkoutuminen ei aiheuttanut sen suurempaa murhetta, koska rikkoutunut lautanen oli käyttöesine eikä sillä ollut minulle tunnearvoa.
Enempää ajattelematta kokosin sirpaleet pois roskikseen. Tunnelmat ja jatkotoimet olisivat olleet erilaiset, jos rikkoutunut esine olisi ollut minusta arvokas – arvoesine tai muisto – siis enemmän kuin pelkkä käyttöesine. Olisin varmaan yrittänyt korjata säröt ja palauttanut astian takaisin astiakaappiin.
Yhtä kaikki – astian rikkoutuminen herätti minut pohtimaan, miten Taivaallinen Isä suhtautuu rikkoutuneeseen ’astiaan’; ihmiseen, joka särkyy elämän kolhuissa. Arvioiko hänkin astiaa käyttöarvon mukaan? Toteaako Taivaallinen Isä rikki menneestä minusta, että pahoin särkynyt astia joutaa nyt roskikseen – turha sitä on ryhtyä korjaamaan. Kyllähän astioita kaapissa riittää …
Lisää...