Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: kello

Rikkinäistä astiaa, Jumala rakastaa

Aikamme ihminen on ehdollistunut arvostamaan uutta ja ehyttä, pystyvää sekä oppinutta. Ovat hyviä ominaisuuksia ja olen ehdollistunut itsekin arvostamaan niitä.

Rikkinäinen astia. (Kuva Christoph Schütz Pixabaystä)

Onhan se nyt toista tuntea älykellon värinä ranteessa kuin vaihtaa taas paristo vanhaan naarmuiseen Citizenin digitaalikelloon. Jos et tiedä, mikä tuo ’digitaalikello’ on, poikkea museossa. Siellä on muutakin minun lapsuuteeni kuuluvaa. Oppineisuuden ja kyvykkyyden arvostus on hyvä asia sekin. Mieluusti kuulen alansa osaajaa tai pyydän apuun pystyvän. Ostan palvelun toimittajalta, joka kykenee tilauksen täyttämään enkä siltä, joka lupaa halvalla, mutta toteutus ontuu.

Koen kuitenkin, että tämä uuden, ehyen, pystyvän ja oppineen arvostus on jossain suhteessa mennyt liian pitkälle. Aivan niin kuin se vanha digitaalikello ei kykenisi aikaa kertomaan, vaan pyydän toisen mielipiteen älykellolta. …

Lisää...

Se on rohkeutta

Viimeisen vuoden aikana on käyty keskustelua kesä- ja talviajan tarpeellisuudesta. Ensimmäisenä kesäaika otettiin käyttöön Saksassa vuonna 1916 ensimmäisen maailmansodan aikaan. Seuraavina vuosina sen ottivat käyttöön Britannia ja Yhdysvallat. Sen jälkeen Euroopan maissa järjestelmä otettiin käyttöön asteittain. Suomi siirtyi siihen viimeisten joukossa 1981 – muistan tuon itsekin.

Kellohan se siinä.

Tiesitkö, että ennen vuotta 1878 keskustelu kesä- ja talviajasta olisi ollut absurdi, koska vasta tuolloin syntyi ajatus globaalista yhteisestä ajasta. Skotti sir Sandford Fleming ehdotti tuolloin yhteisesti sovittujen aikavyöhykkeiden käyttöönottoa. Tätä ennen kaikilla kaupungeilla oli omat aikansa. Turun aika saattoi olla aivan toinen kuin Helsingin tai Joensuun.

Elettiin aikaa, jolloin ihmiset eivät juuri kulkeneet kellon mukaan, koska heidän mielestään kello oli niin epäluotettava väline. Elämä oli rytmitetty eri tavoin – auringon …

Lisää...

Viisareita vääntämässä

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Suomi ja Eurooppa siirtyi kesäaikaan. Hetkessä kadotimme yöstä yhden tunnin, jonka saamme takaisin ’lainasta’ syksyllä, kun siirrymme talviaikaan. Tosiasiassa emme menettäneet hetkeäkään – tuo tunti katosi yhteisestä sopimuksesta, koska olemme antaneet kellolle ja kalenterille ylivallan elämässä.

Joosua rukoilee Jumalaa pysäyttämään ajan.

Englanninkielessä järjestelyä kutsutaan termillä ’dayligth saving’ eli päivänvalon säästäminen. Tarkoitus on siis lisätä kesällä aamuinen valo osumaan paremmin aktiivisiin valveillaolotunteihin ja työskentelyaikoihin kouluissa ja työpaikoilla. Kertyneet valoisat tunnit ”säästetään” iltaan sen sijaan, että ne kuluisivat ”hukkaan” ihmisten vielä nukkuessa. Suomessa kesäajalla ei ole yhtä suurta merkitystä kuin etelämpänä, koska Suomessa on kesällä varsin pitkät päivät, mutta keväisin ja syksyisin kesäaika toki säästää valoa ja täten myös energiaa Suomessakin.

Ihminen siirtää kelloja – Jumala aikaa …

Lisää...