[Tämä on pitkäperjantain illan saarna, joka ’jatkui’ loppuhuipentumaan sunnuntain ylösnousemusjuhlassa.]
Pitkäperjantain evankeliumiteksti (Joh. 18:1-19:42) koostuu peräti kahdesta pitkästä luvusta, mikä tietenkin sopii juhlapäivän suomalaiseen nimeen. Pitkä se on, koska tapahtumat on kuvattu varsin tarkasti erityisesti Johanneksen evankeliumissa. Mutta pitkä tuo teksti saa ollakin, koska pääsiäisviikko kirkkovuoden huipennuksena korostaa uskomme todellista pääkohtaa.
Välillä tuntuu siltä, että kirkoissa olemme kadottaneet sen kirkkaan ytimen, joka uskollamme on. On kuin kulkisimme pimeässä metsässä ja tuikkisimme taskulampulla satunnaisesti sinne tänne ja sitten ihmettelemme, miksi kompastumme ja eksymme tuon tuostakin. Puhumme ties miestä ja parannamme maailmaa, mikä ei ole pahasta – paitsi jos oleellisin jää syrjään sen tähden. Jos valo olisi kohdistunut sinne, …
Lisää...