Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: julistus

Isän kanssa yhdessä

Ulkoisesti sama lopputulos voidaan saavuttaa monella tavalla, mutta jos työtä arvioidaan kokonaisuutena, toteutustapojen erot tulevat selkeästi esiin. Otetaan esimerkiksi vaikkapa kivistä koottujen rappusten rakentaminen.

Kiviportaat (Kuva Peter H Pixabaystä)

Lopputuloksena syntyneet rappuset voivat kaikissa tapauksissa olla yhtä hyvät, mutta kokemus, joka syntyy rakentamisesta voi olla aivan erilainen.

Ajattelepa tilannetta, jossa raput rakennetaan orjatyövoimalla. Entä jos rappuja rakentavat palkkatyöläiset, joilla on huono palkka ja heitä painostetaan tekemään työ kiireellä.

Entä miten tilanne muuttuu, jos kivirapputyömaalla onkin yrittäjä, joka tekee työn alihankintana kustannustehokkaasti? Jospa tuo rakentaja onkin kivitöiden taitaja, joka rakastaa työtään? Entä miten tilanne muuttuu, kun rappuja rakentaa talon omistaja itse iltapuhteena ja harrastuksena omaksi ilokseen?

Vaikka rappuset syntyvät varmasti kaikilla näillä tavoilla, on lopputulos kokonaisuutena aina parempi, jos ” …

Lisää...

Kun Jumalakin hämmästyy

Markuksen evankeliumin kuudes luku alkaa mielenkiintoisella kertomuksella Jeesuksen matkanteosta Galileassa. Tai ehkä sanan ’mielenkiintoinen’ sijaan olisi syytä käyttää sanaa ’hämmästyttävä’.

Puusepän vertas. Nämäkö muka messiaan työkalut? (Image by Thierry Milherou from Pixabay)

Jeesus oli jo hyvän aikaa kierrellyt pohjoisen Israelin alueita ja tehnyt aiemmin tunnustekojakin kotikaupungissaan. Sen jälkeen hän jälleen lähti kiertämään lähiseutuja. Tekstissä Jeesus palaa matkalta kotikaupunkiinsa ja menee tapansa mukaan julistamaan ilosanomaa Taivasten valtakunnasta paikalliseen synagogaan. Hän oli vuosien varalla ehkä paikallisena vakiinnuttanut paikkansa näissä kokoontumisissa, vaikka ei ennen toimintakautensa alkua varmaankaan juuri opettanut kotikaupunkinsa synagogassa. Luetaanpa.

Jeesus lähti sieltä ja tuli kotikaupunkiinsa, ja opetuslapset olivat hänen kanssaan. Kun tuli sapatti, hän ryhtyi opettamaan synagogassa, ja häntä kuunnellessaan monet kyselivät hämmästyneinä: ”Mistä hän on saanut …

Lisää...

Epäonnistumisten kautta voittoon!

Olipa kerran vapaapäivä, auringonpaiste heijasteli kauniina kimalluksena hangen pinnasta, aamukahvikin maistui aromikkaalta, takana oli mitä mainioin viikko. ”Ah, kun elämä on hyvää”, hän sanoi. Puhelin soi. ”Haloo, ai huonoja uutisia?” hän vastaa ja painaa luurin kiinni. Aivan kuin se kaikki hyvä olisi hetkessä viety pois ja kadonnut ainiaaksi.

Mikä nyt on hyvää, saattaa menettää merkityksensä seuraavassa hetkessä. Elämän yllätyksellisyys on merkillistä; vaikka siihen varautuisikin.

Paavali saarnaa Ateenassa.

Monet kerrat olen ennakoinut tulevaa isoin odotuksin, mutta pettynyt. Samoin olen myös matkannut ilman odotuksia ja silloin tapahtui se jokin odottamaton.

On tilanteita, kun jään ihmettelemään, miksi Jumala ei avaa ovea tai anna siunausta otolliseen hetkeen. Toisinaan taas Herra antaa siunauksen kuin odottamatta siellä, missä sitä vähiten …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , |

Suuri satiiri

Voi teitä, Siionin huolettomat ja Samarian vuoren itsevarmat asukkaat, te valitun kansan kärkijoukko! Ja teitä koko Israel seuraa!” (Aam. 6:1)

Satiirikko – profeetta Aamos.

Miltä tuntuisi, jos minä aloittaisin puheen läsnä olevalle seurakunnalle näillä sanoilla? Kuinka moni kävelisi ulos saman tien? Näin aloitti profeetta Aamos puhuttelemaan omaa kuulijakuntaansa.

Sunnuntain teksti (Aam. 6:1, 4-8) on vähemmän tunnetun profeetta Aamoksen kirjasta. Otsikoin tekstin ”Suureksi satiiriksi”, millä muistuttaa siitä, että Raamatun kansien väliin mahtuu monenlaista tekstiä. Aamoksen kirja on tyyliltään ivallinen satiiri.

Tekstissä piikittely alkaa jo ensimmäisestä jakeesta. Piikittelevää sävyä ei voi olla huomaamatta. Jos minä kirjoittaisin sinun elämästäsi ivallisesti satiirin keinoin, tunnistaisit varmasti satiirini ivan. Ja miksikö? Koska tunnet elämäsi tositilan ja tunnistat sen, missä minä liioitellen …

Lisää...

Ilopäivä

Päivän raamatuntekstit puhuvat ilopäivästä (Jes. 58:11-14; Luuk. 13:10-17). En tiedä, mitä sana ilopäivä sinulle merkitsee, mutta minulle ilopäivä on erityinen hyvä päivä arkisten päivien joukossa. Se on päivä täynnä iloa, mikä tekee siitä jo pelkästään erityisen päivän. Ilopäivän erityisyyttä kuvaa vanha karjalainen sananparsi varsin osuvasti.

Jeesus parantaa naisen sapattina (Tissot, James, 1836-1902)

Paremp yks ilopäivä ko koko ikä kohtalaist!

Päivän Vanhan testamentin teksti puhuu sapatin oikeasta viettämisestä Herran niin, että se on Herran ilopäivä. Myös päivän evankeliumiteksti puhuu sapatista. Siinä puolestaan Jeesuksen esimerkki oikeasta sapatin vietosta avaa meille käytännössä sen, mihin Jesaja lukijoita kehottaa.

Kumpikin teksti painottaa sitä, että Herran ilopäivän ilo ei nouse ihmisestä itsestään, vaan siitä mitä Jumala on tehnyt ja tekee. Sapatin ilon perusta …

Lisää...

Pistä paketti kiertoon

Mieleeni piirtyi elokuva nimeltä ”The History Boys” (2006), jonka näin ensimmäisen kerran muistaakseni joskus kesällä 2012. Elokuvassa oli varsin keskeisessä roolissa oppilaiden keskuudessa pidetty kirjallisuuden opettaja, joka ui vastavirtaan niin henkilökohtaisessa elämässä kuin koulun opettajayhteisössäkin. Hän oli äidinkielenopettaja ja elokuvan pojille hän opetti klassista englanninkielistä runoutta, mutta ennen kaikkea hän opetti elämän taitoa.

Hector, elokuvassa The History Boys.

Kirjallisuuden opettaja, Hector, oli oppilaiden keskuudessa pidetty, vaikka häntä ei arvostettu opettajana työyhteisössään – päinvastoin. Hän ei ollut kiinnostunut täyttämään ulkoisia laatumittareita ja kriteerejä, mikä näkyi hänen arvostuksessaan kollegoiden keskuudessa. Hectoria kiinnosti enemmän se, mitä hän sisäisesti kykeni välittämään kullekin opiskelijasukupolvelle. Hänestä tuli elokuvassa seurattujen poikien tulevaisuuden kannalta ehkä keskeisin hahmo koko kouluyhteisössä.

On helppo kuvitella, ettei runousoppi ollut poikien …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , |

Prokrusteen vuode

Kristillinen usko ei elä menneisyydessä tai aavistuksessa tulevasta, vaan se elää ikuista nykyhetkeä. Jumalan valtakunnasta kuulee sanottavan mystisesti, että ”se on jo nyt, mutta se ei ole vielä”. Toisaalta odotamme vielä jotain, mutta samaan aikaan kaikki on jo kylvettynä meissä.

Havainnollistus Prokrusteen vuoteesta saksalaisesta satiirilehdestä (Berliner Wespen 30.8.1878)

Jeesuksen Kristuksen todistajina todistamme hänestä tämän päivän – ts. oman aikamme – Jumalana ja ratkaisuna aikamme ihmisten ongelmiin. Emme ole irralliset menneestä ajasta, vaan mennyt jo toteutuneena historiana on perusta, johon omakohtainen todistus ja usko rakentuvat. Jokainen sukupolvi löytää omat keinonsa ja painotuksensa julistukselle riippuen siitä, mitä ihmiset heidän aikanaan arvostavat, etsivät ja kaipaavat. On typeryyttä välittää tämän päivän ihmiselle uskon totuutta viime vuosisadan ihmisen tapaan.

Jokaisen sukupolven tulee löytää …

Lisää...