Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: jouluevankeliumi

Joulun lahja vai suorite

Tänä vuonna sekä neljäs adventti että jouluaatto osuvat samalle sunnuntaille. Saanpa siis valita, kumpaa juhlaa nyt tällä tekstillä juhlistan. Valitsenpa nyt tekstin kirkkomme saarnakalenterin aattoillan teksteistä.

Hyvää joulua ja siunattua alkavaa vuotta!

Joulutekstit ovat usein varsin tuttuja niin puhujalle kuin kuulijallekin, mutta tällä kertaa teksteissä oli yksi, joka yllätti minut siinä, etten osannut ajatella sitä joulutekstiksi. Hetken sitä tutkittuani nimesin sen jouluevankeliumiksi Paavalin mukaan.

Ehkä se ei ole niitä kaikkein käytetyimpiä jouluillan tekstejä, mutta ainakin minulle se alkoi puhumaan vahvasti lahjasta ja sen vastaanottamisesta. Teksti on Paavalin kirjeestä Titukselle, sen toisen luvun lopusta (Tit. 2:11-14). Hän kirjoitti sen ohjeeksi Titukselle siitä, miten millaista evankeliumia hänen tulee Kreetan seurakunnissa julistaa. Paavali näet päättää tekstin sanoihin:

”Näin sinun tulee puhua, kehottaa …

Lisää...

Joulun ilosanoma

Luukkaan toisen luvun teksti on tuttu jokaiselle. Nämä Luukkaan taltioimat tapahtumat ovat vuosisatojen varrella vakiinnuttaneet asemansa ’virallisena’ perinteisenä jouluevankeliumina.

Jotain tällaista on mielikuva, joka syntyy jouluevankeliumista :-) (Kuva PublicDomainPictures Pixabaystä)

Toki tunnemme myös Matteuksen jouluevankeliumin tapahtumat, mutta varsinaisena jouluevankeliumina suurin osa ihmisistä tuntee nimenomaan Luukkaan evankeliumin tekstin.

”Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän …

Lisää...

Vauvauutisesta majatalon tallin hiljaisuuteen

Selailin netistä iltapäivälehtien otsikoita eri maiden kuninkaallisten ja arvovaltaisten perheiden vauvauutisista.

Kaikkivaltiaan syntymän kuvaa… (Kuva Josep Monter Martinez Pixabaystä)

Lehdistö toisti varsin tarkasti kaikki tiedonjyvät, joita silmäätekevät vanhemmat lehdistön pöydälle tarjoilivat. Voi sitä otsikoiden ja kuvien määrää sekä etusivun uutistulvaa, minkä kukin uutinen kuninkaallisten perheenlisäyksestä sai osakseen.

Ja juhliminen on sekin aivan omaa luokkaansa. Samoin oli jo muinaisen Rooman aikaan. Ehkä tavallinen väki ei asioista tiennyt, mutta hoveissa juhlat ja muistamiset olivat aina ylenpalttiset. Kyseessä oli myös selkeä valtapeli.

Vauvauutisia

Entä millainen mediatapahtuma oli Jumalan Pojan syntymä? Se oli tapahtuma, jota juutalainen kansa oli odottanut toteutuvaksi jo yli puoli vuosituhatta. Tästä lapsesta oli sanottu esimerkiksi Jesajan ennustuksessa seuraavaa:

”Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla …

Lisää...

Kanssasi, Herra

Tarina kertoo puutarhurista, joka oli muuttanut umpeen kasvaneen tontin kauniiksi puutarhaksi. Hän näytti ystävälleen, mitä hän oli saanut aikaan. He kiersivät tonttia ja lähes jokaisen istutuksen kohdalla puutarhuri osoitti kukkaloistoa ja sanoi: ”Katso, mitä minä tein täällä.

Puutarhan kauneutta tässäkin (Kuva Demiahl Pixabaystä)

Aikansa kuljettuaan puutarhassa hänen ystävänsä korjasi hänen sanomistaan: ”Tarkoitat toki sanoa, että ’Katso, mitä Jumala ja minä teimme täällä’. ” Puutarhuri vastasi leppoisasti hymyillen: ”Taidat olla oikeassa. Mutta sinun olisi pitänyt nähdä, missä kunnossa tämä tontti oli, kun Hän hoiti sitä yksin.

Naureskelemme puutarhurin vastaukselle, mutta jos sitä miettii vähän tarkemmin, se kertoo ihmeellisen hengellisen totuuden: me olemme Jumalan työtovereita. Tämä pätee kaikilla elämänalueilla.

Kyse ei ole siitä, etteikö …

Lisää...

Toivon evankeliumi

Toivo on vahvasti läsnä kirkkovuoden alussa, kun matkaamme adventinajan jouluun. Toivo on erityisesti läsnä loppiaisen juhlassa, kun katsomme Herramme syntymän evankeliumia Matteuksen tekstin mukaan. Matteus katsoo Kristuksen syntymää itämaan tietäjien silmin. Loppiaiseen kuljemme tietäjien mukana tähden johtamana. Ja Betlehemin tähti – jos mikä – viestittä meille toivosta.

Tähden matkassa ’toivon evankeliumiin’. (Kuva Jeff Jacobs Pixabaystä)

Erityisesti toivo on sana, jonka merkitystä kannattaa pohtia syvemmin. Se on eräänlainen ’uskon sana’. Toivo on uskonvarainen näkymä parempaan – katse valoon elämän epävarmuudesta huolimatta. Piispa Desmond Tutu sanoitti sen näin:

Toivo on kyky nähdä, että on olemassa myös valoa huolimatta kaikesta pimeydestä.”

Toivo on myös ihmiselämää suojeleva voima. Niin kauan kuin on jäljellä rahtuakaan toivoa, ihminen jaksaa …

Lisää...

Anteeksianto joululahjaksi

Joulu on monikasvoinen juhla. Se on syntymän juhla, valon juhla, rauhan juhla, perheen juhla, jne. Näiden lisäksi joulu on myös antamisen juhla.

Risti on anteeksiannon vahvin symboli. Sopii myös antamisen juhlaan – jouluun. (Kuva Tumisu Pixabaystä)

Jouluajan juhlintaan keskeisesti liittyvällä lahjojen antamisella on perinteet jo ajalta ennen ensimmäistä joulua. Jouluteksteistä lahjojen antaminen liittyy konkreettisimmin ehkäpä Matteuksen kertomukseen itämaan tietäjistä, jotka toivat lahjoja Jeesus-lapselle (Matt. 2:11). Heidän lahjansa olivat moninaiset ja kalliit, joihin harvalla olisi edes varaa.

Itselleni heräsi joulua edeltävänä aikana mieleen kysymys siitä, mikä olisi minun joululahjani tänä vuonna Jeesukselle? Hän tuskin enää tarvinnee kultaa, suitsuketta tai mirhaa, joita minulla ei kyllä olisikaan antaa. Mikä siis olisi jotain, mitä voisin tänä jouluna sydämeni halusta rakkaalle Vapahtajalleni antaa? …

Lisää...

Jouluevankeliumi heprealaisille

Jouluevankeliumi Luukkaan mukaan kertoo Vapahtajan – kuninkaan – syntymästä tavallisten ihmisten arjessa. Siinä taivaallinen loisto murtautuu rahvaan arkeen.

Jouluevankeliumi on arkinen kertomus ’tytöstä ja pojasta’ tai ’miehestä ja naisesta’, jotka lähtevät matkalle ’verotoimistoon’ kaksin, mutta matkan aikana koittaa vaimon aika synnyttää esikoisensa.

Seimen äärellä (Gerard Van Honthorst)

”Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.” (Luuk. 2:4-7)

Tämä on maisema, johon joulukorttien ja jouluasetelmien tilannekin rakennetaan. Joskus asetelmassa ovat mukana paimenet tai tietäjät, …

Lisää...