Kohta on taas tuo aika, kun lauantaina vietämme pyhäinpäivää. Hautausmaa liekehtii kynttilämerenä, mikä muistuttaa minua vastaavasta joulutraditiosta.
Liekkimerenä pimeässä.
Itselleni pyhäinpäivä aloittaa näin joulunajan odotuksen, vaikka vasta tuomiosunnuntai päättää kirkkovuoden ja adventti aloittaa kirkollisen joulunodotuksen ajan. Syynä tähän henkilökohtaiseen assosiaatioon lienee juuri pyhäinpäivänä hautausmaille syttyvä kynttilämeri, joka saa toisintonsa jouluaattona.
Viettämäämme pyhäinpäivään on yhdistetty kaksi eri kirkkojuhlaa: kaikkien pyhien päivä (Festum omnium sanctorum) ja kaikkien sielujen päivä (Commemoratio omnium fidelium defunctorum).
Ensin mainittu traditio on alun perin peräisin 300-luvulta idästä, jossa sitä vietettiin pääsiäisaikana ja bysanttilaisessa kirkossa helluntain jälkeen. Lännessä kaikkien pyhien päivää vietettiin 700-luvun lopulta saakka kelttien ja frankkien parissa, josta se levisi Rooman kirkkoon.
Sielujen päivä on puolestaan peräisin vasta vuodelta 998, juhlaksi se vakiintui 1300-luvulla. Päivästä …
Lisää...