Palaan ajatuksissani edelliseen viikonloppuun. Perjantain olin työmatkalla, jolta palasin vielä samana päivänä. Pituutta päivälle tuli melkoisesti. Matka alkoi aamulla 4:45 ja kotioven avasin illalla 23:50. Junamatkat tein toimistotöitä ja paikan päällä Helsingissä istuttiin tiukasti palavereissa.
Tiesin, että intensiivinen päivä ottaa veronsa seuraavalta päivältä. Ja luonnollisesti lauantain hitaus alkoi jo myöhäisestä heräämisestä. Ennen kuin päivä oli oikeastaan alkanutkaan, oli jo puolipäivä ja ruoanlaiton aika. Sitten oli kiire lenkille, että ehti nauttimaan edes hetken Puijon lumitaivaasta ennen hämärää ja pimeää. Ja niin lopulta lauantai vain katosi. Samoin kävi vielä mystisemmin sunnuntaille. En jaksanut, mitä olin suunnitellut ja aika kului aina iltaan ennen kuin pääsin suunniteltuun kiinni.
Jos siis perjantain tein töitä kahden päivän edestä, …
Lisää...
