Jostain syystä olen miettinyt kutsua ja kutsumusta. Pohdintaan on kirvoittanut oman elämän tilanne, kun olen puntaroinut kutsumusta henkilökohtaisesta perspektiivistä. Tosin jälkeenpäin oivalsin pohdintani tarpeettomaksi.
Kuka kantaa: ratsu vai ratsastaja? Kuva PublicDomainPictures, Pixabay
Kutsumuksen puntarointiin ajauduin alkujaan ajatusvirheestä – palaan siihen myöhemmin. Olen ajatellut kutsumusta – niin kuin siitä on tapana puhua – erityisenä elämäntehtävänä, jonka ihminen saa Jumalalta kantaakseen. Käytännössä kutsumus ilmenee juuri näin, ainakin mitä tulee kutsuttuna elämiseen ja kutsujan tahdon toteuttamiseen. Ehkä paras puheenvuoro kutsumuksen luonteesta on profeetta Jeremian vuodatus Jumalalle kutsunsa uuvuttamana. Siinä kiteytyy kutsun raskaus ja ihanuus yhdessä.
”Herra, sinä olet taivutellut minua, ja minä olen suostunut! Sinä olet tarttunut minuun ja …
Lisää...