Minun lapsuuteeni mahtuu joukko erilaisia satuja. Ja edelleen, kun sittemmin sain armon tulla isäksi, seurasivat sadut elämän tiellä vielä toista vuosikymmentä, kun niitä viidelle lapselle on tullut luettua ja paljon katseltuakin.
Jos satu alkaa usein sanoilla ”Olipa kerran…”, melko usein sadut loppuvat taianomaisiin sanoihin ”Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.” Sana, mikä tekee lauseesta taianomaisen, on ’onnellisina’. Jos jätät sen sanomatta, lause on kertaluokkaa latteampi: ”Ja he elivät elämänsä loppuun asti”. Niin, mitä sitten – niin me kaikki teemme!
Sana ’onnellisina’ tekee eron. Meitä ei kiinnosta kauanko he elivät. Sitähän ei edes sanota; ei ole merkitystä elivätkö he viikon, vuoden, vuosikymmenen vai tuhansia vuosia. Merkitystä on enemmän laatusanalla eli sillä, että he elivät ”onnellisina” – …
Lisää...