Muistan elävästi yhden lapsuuteni iltapäivän, kun ala-aste-ikäisenä seurakunnan lastenleirillä leikittiin aarteenetsintää. Se oli leirin kohokohta.

Aarre oli piilotettu leirikeskuksen pihaan ja etsijöille annettiin joitain vihjeitä sen löytämiseksi. Aarretta etsittiin hartaasti ja pitkään kaikkien leiriläisten voimin siitäkin huolimatta, vaikka välillä tuntui, että kaikki mahdolliset paikat oli jo pengottu. Samoja piiloja katsottiin uudelleen ja väliin löytyi aina uusikin idea tarkastettavaksi.

Aarteen arvo

Mutta mikä sai vilkkaassa iässä olevat tyttö- ja poikalapset sinnikkäästi etsimään aarretta pihamaalta? – No, tietenkin se, että kyseessä oli aarre! Kukaan ei tarkalleen tiennyt, mikä aarre lopulta oli, mutta kaikki olivat vakuuttuneet aarteen arvosta. Se oli jotain löytämisen arvoista.

Aarretta ei etsitty vain ohimennen, vaan koko porukka oli täysillä mukana etsinnöissä. Jokainen etsijä tahtoi olla hän, joka aarteen lopulta pöyhii esiin. Niin kului …

Lisää...→