Jaakobin kirje on luonteeltaan varsin käytännöllinen – jopa niin käytännöllinen, että sitä on aikojen saatossa syytetty lakihenkiseksi. Kirkkoisistä esimerkiksi Luther arvioi Jaakobin kirjeen Raamattuun kuulumattomaksi ’olkikirjeeksi’, joka ei ole lainkaan inspiroitua tekstiä. Nimityksellä ’olkikirje’ hän tarkoitti, että kirje oli olkien tavoin sopiva ainoastaan poltettavaksi. Se, että kirje on edelleen kirkkoraamatussa, todistaa kuitenkin siitä, että myöhemmin Luther löysi Jaakobin kirjeen sanoman ytimen.

Käytännöllisyys näkyy Jaakobin kirjeessä myös kirjeen suorapuheisessa nuotissa. Kirjoittaja nimittäin nostaa rohkeasti ’kissan pöydälle’ epäkohdissa ja vie lukijan parannuksen paikalle. Henkilökohtaisesti pidän Jaakobin ’pohjalaisesta’ tyylistä puhua asiat halki ja pinoon, koska eipä sitä kasvua tapahdu, jos ei koskaan tee kipeää. Tämä riittäköön pehmeälaskuksi kirjeen ’kovaan’ tekstiin.

Rakkaus ei erottele

Kirjeen toinen luku käsittelee ihmissuhteita seurakunnassa (Jaak. 2:1-13). Tahdon …

Lisää...→