Sunnuntaina vietettiin mikkelinpäivää – eli enkelien sunnuntaita. Ilmeisesti vanhuus tulee, koska minusta tuntuu, että juurihan sitä mikkelinpäivää vietimme. Vuosi on siis vierähtänyt.
Mikkelinpäivä on omistettu alun perin arkkienkeli Mikaelille, mutta nykyisin se on kaikille enkeleille omistettu kristillinen juhlapäivä. Sitä on vietetty varhaiskeskiajalta saakka laajalti kristikunnassa 29. syyskuuta ja nyttemmin siis tuota päivää seuraavana sunnuntaina.
Uskallan kuitenkin poiketa tämän juhlapäivän teemasta ja pitäydyn metodistikirkon saarnakalenterin teksteissä. Valitsin keskittyä tällä kertaa Vanhan testamentin lukuteksteistä Hesekielin kirjaan, koska teksti on varsin mielenkiintoinen ja aina ajankohtainen sisällöltään. Teksti on kirjan 18. luvusta, josta siteeraan tässä päivän tekstin mukaisesta joitain jakeita luvun alusta ja lopusta (Hes. 18:1-4, 25-32).
Periytyvätkö pahat teot?
Kysymys siitä, että periytyvätkö pahat teot isältä pojalle, kuulostaa näin irrallaan esitettynä absurdilta. Silti olen kuullut …
Lisää...