On päiviä, kun arki vain vie mennessään niin, että tärkeät asiat ja rakkaatkin ihmiset pääsevät unohtumaan. Unohtuupa arjen pyörteissä aika ajoin Jumalakin. Tämä unohduksen toinen – ehkä se armollisempi puoli, eli me unohdamme.
Unohtamisella on myös toiset käänteiset kasvot: tulla unohdetuksi. Siinä missä unohtaminen on jopa armollista, unohdetuksi tuleminen ei sitä niin usein ole. On perin raskas huomata, että arjen myllerrys on vienyt kaipaamamme ihmiset mennessään juuri silloin, kun heitä kipeimmin kaipaisimme.
Tässä sitä ollaan. Vuoroin vieraissa käydään – vuoroin me unohdamme toinen toisemme. Kenen on tänään vuoro unohtaa ja kenen tulla unohdetuksi. Ehkä nämä arjen unohdukset puoleen ja toiseen saavat meidät epäilemään aika ajoin Jumalankin muistia.
Kuten edellä totesin, me ihmiset saatamme unohtaa Herran Jeesuksen arjen pyörteissä, mutta unohtaisiko vastavuoroisesti Herra meidät? Onko …
Lisää...