Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: armo

Armahda minua!

Paljon puhutaan armosta,mutta ikävä kyllä emme jaloista puheista huolimatta ole aina toisiamme kohtaan niin armollisia kuin voisimme olla. Sana ’armo’ on silti vakiinnuttanut paikkansa kielenkäytössämme, eikä syyttä, onhan se keskeinen termi kristinuskossa.

Armo näkyy elämää kuljettavana voimana. Se on enemmän kuin sanoja. (Image by Karen .t from Pixabay)

Se on joko ensimmäinen tai toinen sana, joka tulee mieleen, kun pitää luonnehtia uskomme ydintä muutamalla sanalla: armo ja rakkaus. Vaatii paljon enemmän uskoa saaneensa anteeksi kuin se, että Jumala on oikeudenmukainen.

Ikävä kyllä armo on joutunut inflaation hampaisiin ja menettänyt arvoaan. Jumalan armo on toki vakio eikä sen arvo putoa, joskin sitä ei voi edes mitata, koska se on ääretön. Armon inflaatio johtuu enemmänkin siitä, miten armo esiintyy meidän Jumalan …

Lisää...

Mystinen silta

Tämä tekstini on eräänlainen ihmiskoe, johon sinä lukijani saat osallistua. Jos alla oleva teksti on ’sinulle liikaa’ sitä lukiessasi, lue ennen lopettamista artikkelin viimeinen kappale ja kenties palaat uudelleen tekstin pariin.

Puinen silta – tästäkö nyt puhutaan? (Image by Peggychoucair from Pixabay)

Käyttämäni teksti on aavistuksen vaikeaselkoinen ”Dialogi Jumalan kaitselmuksesta”. Tekstiä vaikeuttaa lisäksi epämääräinen käännökseni. Pieni epämääräisyys on kuitenkin tällä kertaa juuri se, mitä tekstillä haen.

Aloitetaan.

Pyhä Katariina Sienalainen (1347-1380) oli dominikaaniseen sääntökuntaan kuulunut mystikko, joka kanonisoitiin vuonna 1461 ja julistettiin kirkonopettajaksi vuonna 1970. Hänen kirjallisesta tuotannostaan on säilynyt 26 rukousta ja yli 380 kirjettä.

Yksi näistä säilyneistä teksteistä on ”Dialogi Jumalan kaitselmuksesta, jonka hän saneli keskustelun muotoiseksi kertomukseksi Jumalan kanssa. Raamatun …

Lisää...

Turvakaupunkini

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta ”turvakaupunki”? Raamatunopettajana minulle tulee ensimmäiseksi mieleen Vanhan testamentin leeviläislaista teksti, jossa leeviläisille varatuista kaupungeista julistettiin osa erityisiksi ’turvakaupungeiksi’:

Tämä voisi olla ’turvakaupunki’… (Image by Siggy Nowak from Pixabay)

”Niistä kaupungeista, joita te annatte leeviläisille, on kuuden oltava turvakaupunkeja, joihin toisen ihmisen kuolemaan syyllistynyt voi paeta. Näiden lisäksi teidän tulee antaa leeviläisille neljäkymmentäkaksi muuta kaupunkia” (4. Moos. 35:6)

Tämä nyt ei tarkoita sitä, että muistaisin Raamatun läpikotaisin, kun tällainen assosiaatio syntyy. Se johtuu vain siitä, että se oli aikanaan minulle iso löydös pentateukkia tutkiessa. Mielestäni ’turvakaupunki’ on ollut hieno tapa turvata epäselvässä tilanteessa oikeus koston pelossa. Lisäksi turvakaupunki on myös loistava konkreettinen kuva Jumalamme kärsivällisestä asenteesta meitä kohtaan. Kun olemme tehneet väärin, meillä …

Lisää...

Isä ja kaksi veljestä

Tuhlaajapoikavertaus on tuttu kertomus jokaiselle Raamattua vähänkään lukeneelle. Se on ainutlaatuinen ja erikoinen kertomus, että se puhuttelee niin uskosta osatonta kuin vielä pidempäänkin Kristusta seurannutta.

Tuhlaajapoika (Image by Jeff Jacobs from Pixabay)

Voisi sanoa, että tuhlaajapoikavertaus on kokonainen oma maailmansa pienoiskoossa. Sen sanoman ymmärtää jo pieni lapsi, mutta siitä huolimatta harvassa ovat ne kasvaneetkaan kristityt, jotka ovat vertauksen sanoman sisäistäneet niin, että hallitsevat sen käytännön elämässä. Yllättävän moni varttuneempikin uskova näet löytää itsensä ainakin jossain määrin tuhlaajapojan kovasydämisen vanhemman veljen paikalta.

Kertomus tuhlaajapojasta löytyy vain Luukkaan evankeliumista, jossa se on sijoitettu viimeiseksi 15. luvun kolmen samaa teemaa käsittelevän vertauksen sikermässä: 1) vertaus kadonneesta lampaasta (Luuk. 15:1-7), 2) vertaus kadotetusta kolikosta (Luuk. 15:8-10) ja tekstimme 3) vertaus kadotetusta …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , |

Vaskikäärmeestä Kristukseen

Aloitetaan muutamalla sanalla edellisestä presidentistämme Sauli Niinistöstä. Hän tuli presidenttinä tunnetuksi siitä, ettei hän juuri käyttänyt presidentin oikeutta armahtaa tuomittuja. Suomessa tämä presidentin oikeus on tarkoin lailla säädelty, mutta edeltäjiinsä nähden Niinistö käytti oikeuttaantodella vähän.

Pitää ensin olla syyllinen ja tuomittu, jotta voit hakea armahdusta. (Image by Ichigo121212 from Pixabay)

Kahden kautensa aikana Niinistö armahti yhteensä 22 ihmistä. Tämä on vähemmän, mitä hänen kolme edeltäjäänsä armahtivat keskimäärin vuoden aikana. Kausiensa aikana Niinistö hylkäsi tai jätti varteen ottamatta kaikkiaan 741 anomusta. Huomaa, että jos anomus koskee armahdusoikeuden piiriin kuulumatonta asiaa, se jätetään aina varteen ottamatta. Presidentillä oli hyvät perustelut toimintaansa, mutta jätetään aihe tältä osin käsittelemättä.

Oleellista tässä armahduskäytännössä on, että sinut pitää tuomita ennen kuin voit hakea armahdusta. Tämä …

Lisää...

Lain merkityksestä

Laki ja usko ovat kumpikin sangen selkeiltä käsitteitä toisistaan erillään, mutta kun nämä kaksi termiä tuodaan ’saman pöydän’ ääreen, muuttuu tulkinta monta kertaa vaikeammaksi.

Laki on mittari ja ohjenuora – ei ratkaisu eikä apu. (Kuva Felix Wolf Pixabaystä)

Toisaalla on kiusaus ajatella, että laki kuuluu vanhaan liittoon ja usko taas uuteen liittoon. Mutta eikö juuri Jeesus sanonut:

Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut.” (Matt. 5:17)

Mikä sitten on lain asema uudessa liitossa? – En osaa sitä tyhjentävästi selittää, mutta uskon, että yllä lainatut Galatalaiskirjeen …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , , , |

Vallanpitäjien puolesta

Lainaan Paavalin ensimmäisestä kirjeestä Timoteukselle monelle entuudestaan tutun kehotuksen.

Kynttilät on sytytetty rukousten merkiksi. (Kuva Karl Frank Pixabaystä)

”Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti.” (1. Tim. 2:1-2)

Monen kirkkoperinteen seurakunnat ovat ottaneet Paavalin kehotuksen vakavasti ja yhteisissä rukouksissa täten muistetaan esivaltaa ja päätöksentekijöitä varsin säännöllisesti. Samoin teemme itse kukin myös omaehtoisesti henkilökohtaisessa hartauselämässämme. Asia on kunnossa. Miksikö sitten kirjoitan itsestäänselvyydestä?

Tahdon muistuttaa meitä tämän kehotuksen syvimmästä – ihmisrakkauden ylittävästä – luonteesta. Se on varsin helppo Suomen kaltaisessa demokratian kehdossa unohtaa, kun ainakin teoriassa demokratian sääntöjen perusteella noin puolen kansasta on aina tyytyväinen päättäjiin ja heidän …

Lisää...