Nautin talvesta. Erityisesti nautin lumenpaljouden keskellä juoksemisesta Kuopion Puijolla pitkin ja poikin maastopyöräily- ja polkujuoksureitistöä. Talvinen polkujuoksu on parhaimmillaan keveää ja nopeaa, kun lumi ja jää ovat tasoittaneet polut mukaviksi kulkea. Siinä nautin elämästä ja hiljaa mielessäni ylistän Luojaani näistä hetkistä, jotka hän on minulle antanut.
On kuitenkin päiviä, kun uusi lumi tai suojakelissä pehmennyt polku tekee matkanteosta erityisen raskasta. Kun liukas ja pöhröinen alusta tekee noususta Puijonsarven päälle kaksinverroin raskaampaa, keskeytyy kepeä jutustelu Jumalan kanssa. Huomaan olevani läsnä ajan heikentämässä kehossani ja nykyhetkessä, kun voimat käyvät vähiin ja matkaa huipulle olisi vielä enemmän kuin tarpeeksi.
Hengityksen tihentyessä ajatukset palaavat nekin kuluvaan hetkeen kaukomatkoiltaan, ja kohta mielessä lähinnä toistuvat vain sanat ”Herra, auta ja …
Lisää...