Joulun juhla on syntymän juhlaa. Katse kiinnittyy Vanhan testamentin lupausten täyttymiseen Herran Jeesuksen Kristuksen syntymässä. Joulutarinan keskiö kätkeytyy enkelien ilmoitukseen paimenille:

”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.” (Luuk. 2:11)

Enkelien sanoissa punotaan yhteen aika ja ajattomuus: ”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja”. Toisin sanoen tuona päivänä ajaton Jumala astui ajallisen ihmiskunnan pariin. Oli syntynyt Vapahtaja ihmisen sukuun – Daavidin sukuun. Hän syntyi ’tänään’ eli tiettyyn hetkeen. Ikuinen oli murtautunut yhteen historian ajalliseen hetkeen ja paikkaan: ”tänään” ja ”Daavidin sukuun ja kaupunkiin”. Tuossa hetkessä Jumalan lupaukset astuivat Daavidin sukukunnan sukuluetteloon.

Sukuluettelot

Vanhassa testamentissa on useita sukuluetteloja. Etenkin niitä on Mooseksen kirjoissa, aikakirjoissa, sekä myöhäisemmissä Esran- ja Nehemian kirjassa.

Myös Uudessa testamentissa on kaksi Jeesuksen sukuluetteloa Matteuksen (Matt. 1:1-17) ja Luukkaan evankeliumeissa (Luuk. 3:23-38).

Sukuluetteloja pidettiin arvokkaina asiakirjoina seemiläisessä yhteiskunnassa sekä koko kansan että yksityisen ihmisen kannalta. Raamatun sukuluetteloissa sukulaisuus voidaan ilmaista joko alenevassa polvessa (1. Moos. 5:3-32; Ruut 4:18-22), tai nousevassa polvessa (1. Aik. 6:33-47; Esra 7:1-5). Sukulaisuus ja asema luettelossa antaa yksilölle ja suvulle aseman yhteiskunnassa ja historiassa.

Raamatun sukuluettelot ovat otteita täydellisemmistä sukuluetteloista, jotka oli merkitty muistiin erityiseksi kirjaksi (1. Moos. 5:1; Neh. 7:5), tai jotka sisältyivät toiseen historialliseen teokseen (1. Aik. 9:1; 2. Aik. 12:15). Raamatun sukuluetteloita ei siis ole tarkoitettu täydellisiksi, vaan ne sisältävät sen, mikä Raamatun sanomalle on tärkeää tilanteessa, johon ne on liitetty. Toisin sanoen sukuluettelot Raamatussa eivät ole irrallisia dokumentteja, vaan kiinteä osa tarinan kerrontaa. Tämä periaate pätee myös Jeesuksen sukuluetteloihin, jotka meille on esitetty kahden evankeliumin alkupuolella.

Jeesuksen sukuluettelot

Matteus aloittaa Jeesuksen elämäkerran kertomuksella hänen syntyperänsä autenttisuudesta juutalaiseen tapaan esittämällä sukuluettelon Israelin kansan kantaisästä Abrahamiin alkaen Jeesukseen saakka (Matt. 1:1-17). Matteus perusteli tällä Jeesuksen olleen syntyperältään ’messiaskelpoinen’.

Myös Luukas sisällyttää evankeliumiin Jeesuksen sukuluettelon (Luuk. 3:23-38), vaikka hän ei sitä aivan sen alkuun sijoitakaan. Luukkaan esittämä sukuluettelo poikkeaa paikoitellen melkoisesti Matteuksen esittämästä versiosta, minkä tähden jotkut arvelevat sen olevan Jeesuksen sukuluettelo äidin puolelta. Tämä oletus sopii Luukkaan ’Ihmisen Poika’ -teemaan ja siihen tosiasiaan, ettei Jeesuksessa ollut biologisesti Joosefin ’verenperintöä’, vaikka hänen perintönsä isän roolissa ja juridisesti perimysjärjestyksen kannalta on kiistaton.

Matteuksen esittämä sukuluettelo osoitti Jeesuksen juridisen sukulinjan kuninkaaksi, kun taas Luukas toi esiin Jeesuksen biologisen sukulinjan. Mutta koska meillä ei ole aineistoa oletuksen puolesta tai vastaan, jää eroavaisuuksien syyt parhaimmillaankin arvailuksi.

Oleellisin ero Luukkaan ja Matteuksen sukuluetteloissa on kuitenkin ilmeinen ja sen tarkoitus on helppo tulkita. Luukas aloittaa sukuluettelon Jeesuksesta ja jatkaa takaperin aina Adamiin saakka – Matteus taas aloitti Abrahamista ja lopetti Jeesukseen. Luukas valitsee takaperoisen järjestyksen sen tähden, että hän painottaa Jeesuksen olleen syntyperältään täysi ihminen ja täten kelvollinen sovittamaan koko ihmiskunnan synnin, ei ainoastaan juutalaisen kansan syntejä.

Matteuksen tarkoitus oli perustella Jeesuksen olevan Abrahamin jälkeläinen alenevassa polvessa, jotta hän oli kelvollinen täyttämään juutalaisen kansan messiasennustukset. Luukas tarkoitti näyttää Jeesuksen periytyvän ensimmäisestä ihmisestä, jotta hänet voidaan todistaa kelvolliseksi sovittamaan ihmissuvun synnin Jumalan kanssa.

Matteuksen sukuluettelon naiset

Tahdon kiinnittää tässä erityisen huomion nyt Matteuksen sukuluetteloon, koska siinä evankelista Matteus mainitsee poikkeuksellisesti Jeesuksen sukuluettelossa neljä naista.

Yleensä juutalaisissa sukuluetteloissa ei mainita naisia. Esimerkiksi Luukkaan sukuluettelossa mainitaan yhteensä 76 miestä, mutta ei yhtään naista. Kuten edellä jo mainitsin, sukuluettelot eivät ole tekstissä irrallisia dokumentteja, vaan tarkkaan valikoituja otteita täydellisistä luetteloista. Luetteloon valitut nimet puolestaan ovat osa ympäröivän kertomuksen kerrontaa – ja tämä on totta myös Matteuksen sukuluettelossa. Matteuksen neljällä naisella on siis jotain olennaista merkitystä evankeliumin kerronnan kannalta.

Matteus mainitsee luettelossa naiset nimeltä: Rahab, Ruut, Batseba ja Tamara. Jos luet Vanhasta testamentista heidän ’tarinansa’, huomaat heitä yhdistävän pakantausta. Rahab on kanaanilainen, Ruut moabilainen, Batseba heettiläinen ja Tamara kanaanilainen tai aramealainen. Matteus osoittaa tällä tavalla, että evankeliumi, sen keskushenkilö Jeesus, kuuluu juutalaisen kansan lisäksi myös kaikille muille kansoille.

Naisten nimiin liittyy vielä yksi ’kummallisuus’. Nimittäin Matteus luetteloi kaikki muut naiset heidän omalla nimellään, mutta Daavidin vaimoon Batsebaan hän viitaa kummallisesti ”Urian vaimona”. Miksi hän valitsee tämän sanamuodon? Yksi syy tähän saattaa olla se, että Samuelin kirjan kerronnassa painotetaan, että Uria oli heettiläinen (2. Sam. 11:3, 6, 17, 21, 24; 12:9-10). Batseban kansallista taustaa ei siis suoraan mainita. On vain hyvin oletettavaa, että Batseba oli heettiläinen. Puhumalla ”Urian vaimosta” Matteus muistuttaa lukijaa tämänkin naisen pakanataustasta.

Toisaalta on myös väitetty, että naiset on otettu mukaan luetteloon, koska kaikki nämä naiset olivat syntisiä. Rahab ja Tamara olivat porttoja ja näin ollen syntisiä naisia. Ja Batseban ja Daavidin synnin me muistamme. Tosin Raamattu tuomitsee Daavidin Urian murhasta ja aviorikoksesta, mutta Batsebaa ei syytetä mistään. Ruutin synnistä Raamattu ei sen sijaan puhu mitään. Ja aina voidaan kysyä, että montako synnitöntä miestä tuossa sukuluettelossa sitten mainitaan? Syntisiä olemme varmasti ihan jokainen.

Vielä on jäljellä kolmas mahdollinen syy neljän naisten maininnalle. Tässä kohden astuu esiin sukuluettelon viimeinen nainen: äiti Maria. Marian raskaus näet herätti paljon epäluuloja. Se kummastutti Joosefin lisäksi varmasti muitakin. Myöhemmin kristinuskon alkuaikana jotkut juutalaiset pilkkasivat kertomusta ja uskoamme Marian neitsyydestä. He sepittivät perättömän juorun, jonka mukaan kiimainen roomalainen sotilas olisi raiskannut Marian (Origen). Näin ollen Jeesus ei olisi syntynyt neitsyestä ja lisäksi hän olisi ollut äpärä. On mahdollista, että Matteus omalla tavallaan vastaa sukuluettelossa valheisiin.

Matteus osoittaa, että juutalaisten arvostamassa kuningas Daavidin messiaanisessa sukupuussa on ollut jo siinäkin useita ’päivänvaloa kestämättömiä’ naimakauppoja. Messiaanisessa sukupuussa on äitinä kaksi porttoa – Tamar ja Rahab – sekä kaksi pakanaa – Ruut ja Batseba. Nostamalla nämä naiset esiin Matteus muistuttaa juutalaisia siitä, että Jumalan pelastussuunnitelma etenee välillä kaikenlaisen inhimillisen – jopa likaisen elämän keskellä. Jos siis juutalaisen oli Marian kohtaloa vaikea uskoa, niin toki jo Daavidin suvussa oli siinäkin riittävästi epämääräistä selitettäväksi. Ja joka tapauksessa totuus oli Marian puolella, vaikka harva uskoi siihen.

Vielä, kun Matteus tarkoituksella kutsuu Batsebaa vain ”Urian vaimoksi”, hän muistuttaa lukijaa ihaillun ja ylistetyn kuningas Daavidin synnistä. Raamattu nimittäin pitää kuningas Daavidia varsin hurskaana ja moitteettomana kuninkaana. Näin siitä huolimatta, että hän teki yhden oikein raskaan synnin: murhautti heettiläisen Urian, rakkaan sotaurhonsa, ja ”ryösti” hänen vaimonsa itselleen (1. Kun. 15:5).

Mitä sukuluettelon naiset kertovat?

Ajattelet Matteuksen syyn mainita Jeesuksen sukuluettelossa nuo neljä naista olevan ihan mikä tahansa edellisistä, nimien kertomus vie tarinaa samaan suuntaan. Ne korostavat ihmissuvun syntisyyttä ja avuttomuutta syntiongelman ratkaisemiseksi.

Jeesuksen sukuluettelo paljastaa joukon syntisiä ihmisiä, joiden elämän kautta Jumala kuitenkin on toteuttanut pelastussuunnitelmaansa. Jumalalle ei ollut kauhistus antaa oman Poikansa syntyä syntisen ihmissuvun keskelle, vaikka Jumala vihaa syntiä. Sukuluettelo korostaa Jumalan rakkautta ihmistä kohtaan. Hän vihaa syntiä, mutta siitä huolimatta hänen rakkautensa kuuluu syntisellekin ihmiselle.

Matteuksen sukuluettelon sanoma huipentuu sen lopussa sanoihin ”Maria synnytti Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi”. Se on sukuluettelon käännekohta, jossa synnin ote ihmissuvusta kirpoaa, kun Jeesus sikiää Pyhästä Hengestä ja syntyy neitsyt Marialle. Sukuluettelon sanoma on yksinkertaisesti siinä, että Jumala on tehnyt meidän edestämme sen, mikä ihmissuvulle on ollut mahdotonta.

Jumalan työ takaa armon kaikille näille edeltäville syntisille sukupolville – mukaan lukien mainitut neljä naista – ovat he sitten mainittuna siinä pakanallisen syntyperänsä tai häpeällisen synnin tähden. Sukuluettelon ydin löytyy enkelin sanoista Joosefille:

”Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.” (Matt. 1:21)

Pohdittavaa

Mitä Herramme sukuluettelot puhuvat minulle?