Tämä on neljäs ja toiseksi viimeinen osa tätä saarnasarjaa, jonka teema on ”seurakunnan kulmakivi”. Sarjassa olemme tulleet seurakunnan yhden ja ainoan kulmakiven eteen, mutta myös tarkastelemaan häntä kulmakiveä – Jeesusta Kristusta. Uskon, että sarjan neljäs osa vie meidät askeleen pidemmälle Herran tuntemisessa.

Ensimmäisellä kerralla havaittiin, että Herra Jeesus Kristus tosiasiassa on ainoa kestävä kulmakivi, jonka varassa koko seurakuntarakennus lepää.

Toisella kerralla katselimme seurakunnan kulmakiveä toisen raamatullisen vertauskuvan näkökulmasta. Katsoimme ihmisruumista seurakunnan vertauskuvana ja näimme, miten seurakunnan yksi ja ainoa ’pää’ on Herra Jeesus Kristus. Vain hän kokoaa seurakunnan yhdeksi.

Kolmannen osan vertauskuva korotti Kristuksen asemaa seurakunnan etuoikeutettuna ja ainoana kulmakivenä. Tarkastelimme Kristusta esikoisena kaikkien luotujen joukossa sekä seurakunnan että ylösnousemuksen esikoisena.

Käsillä oleva neljäs osa piirtää eteesi Jeesuksen Kristuksen liiton näkökulmasta. Nyt puhumme Kristuksesta liitonkielellä. Liitonkieli oli kieli, jota muinainen ihminen ymmärsi hyvin. Samaa ei tosin voi sanoa nykypäivän ihmisestä.

Liitonkieltä Raamatussa

Kolme ensimmäistä kertaa on antanut kuulijalle tilaa tarkastella suurta Jumalaa sivusta katsellen, mutta liitonkieli ei anna enää tähän mahdollisuutta. Raamatun liittolaisuus on aina osallistavaa. Raamattu ei puhu liitosta yleensä – yleiskäsitteinä. Päinvastoin Raamattu olettaa, että me ymmärrämme sen käyttämää liitonkieltä.

Raamattu on erityisten liittojen kirja. Se puhuu aina tietystä ja erityisestä liitosta. Raamatun sivuilla Jumala ja ihmiset solmivat lukuisia erityisiä liittoja. Heti Raamatun alkulehdillä Jumala puhuu jo ensimmäiselle ihmisparille liitonkielellä, kohta hän tekee niin Nooan kanssa, Abrahamin kanssa, jne.

Raamattu on liiton kirja; uuden- ja vanhan liiton. Vanhassa testamentissa toistuu Siinailla solmitun liiton sointi; tuo liitto on peruskivi Jumalan ja Israelin yhteydelle ja liittolaisuudelle. Uudessa testamentissa puolestaan sanoitetaan uuden liiton lupaukset; se on liitto Kristuksen seurakunnan (kaikki uskovat kaikkina aikoina) ja Kristuksen välillä. Ei siis ole sattumaa sekään, että nimitämme Raamatun ’puolikkaita’ ’testamenteiksi’. Sekin kertoo siitä, että Raamattu on liitto. Testamentti on erityinen liitto, jossa testamentin laatija sitoutuu testamentissa testamentin saajan hyväksi.

Kun sanoin Raamatun puhuvan ’erityisistä’ liitoista, tarkoitan, että liitonkirjana Raamattu ei ole yleinen liitosta kertovat kirja, vaan voimassaoleva liittosopimus, joka on laadittu liiton osapuolia varten.

Kukaan muu kuin liittolainen ei voi tuntea toista liittolaisena. Vain liittolainen tuntee liiton lupausten laajuuden. Kun siis puhutaan ’tietystä liitosta’, kukaan ei voi tarkastella liittoa ’asiantuntijana’ sen ulkopuolelta. Ulkopuolinen tarkastelu on lähinnä teknistä arviointia. Liiton tunteminen vaatii uskaltautumaan liittoon – liittolaisuutta. Liiton tunteminen edellyttää astumista sisälle liittoon.

Ajattelepa esimerkiksi modernille ihmiselle ehkä tutuinta esikuvaa ’vanhan ajan’ liitoista eli avioliittoa. Se on harvoja niitä harvoja liittoja ajassamme, jossa ihmiset uskaltautuvat ehdottomaan jakamiseen. Me voimme puhua avioliitosta yleensä ja tarkastella sitä ulkoisesti instituutiona, mutta puhe lakkaa, jos siirrymme puhumaan avioliitosta tiettyjen kahden ihmisen välisenä liittona. Tuon liiton ainoat todelliset tuntijat ovat nuo kaksi ihmistä – aviopari. He ovat ainoat ihmiset maailmassa, jotka voivat sanoa tuntevansa sen liiton, jossa he ovat.

Sama pätee seurakunnan liittoon Jeesuksessa Kristuksessa. On turha yrittää tarkastella seurakunnan ja Kristuksen liittoa ulkopuolelta olematta itse osallinen liitosta. Jos siis tahdot tuntea Jeesuksen Kristuksen ’liiton kulmakivenä’, sinun on käytävä sisälle liittoon ja tulla osalliseksi siitä.

Raamatun liitokäsite rakentuu osin meille vieraan liitonaterian käsitteen varaan. Palaan tähän tarkemmin vielä vähän tuonnempana. Tässä kohden riittää, että ymmärrät aterian olevan usein pelastuksen vertauskuva (Jes. 55:1-3; Matt. 22:4; Luuk. 14:15-24). ja että yhdessä syöminen ilmaisee lämmintä yhteyttä ateriakumppaniin (Matt. 9:11; Luuk. 15:2; 1. Kor. 5:11). Ethän sinäkään aterioi kodissasi kenen tahansa kanssa, vaan ateriayhteyteen tullaan aina kutsuttuna. Sama pätee liitonateriaan Kristuksessa.

Suomalaisen Raamatun sana ’liitto’ on käännetty heprean kielen sanasta ’bêrit’, joka voidaan johtaa verbistä ’bara’ eli ”syödä, syödä jonkun kanssa, olla yhteydessä jonkun kanssa”. Tämä merkitys tulee esiin juuri puhuttaessa liitonateriasta, jota tyypillisesti vietettiin liiton solmimisen merkkinä.

Yhdessä ateriointi edelleen korostaa osallisuuden merkitystä yhteyden ja ateriakumppanin tuntemisessa. Eikö osallisuus ateriaan vaadi osallistumista ateriointiin yhdessä? Vai kuvitteletko olevasi osallinen ateriasta, jos seuraat ateriaa ikkunan takaa etkä maista itse yhteyden leipää tai juo liiton maljasta?

Uudessa testamentissa liiton perusta on liiton malja – Kristuksen veri – ja yhteyden leipä – Kristuksen ruumis. Seurakunta tuo tähän liittoon vain itsensä Jumalan armon osallisena; se on Kristuksen testamentti seurakunnalle. Tässä liitossa kaikki on täytetty suuren liittolaisemme Jeesuksen Kristuksen puolelta. Me tuomme liitonaterialle vain itsemme.

Käymme nyt sisälle tähän liittoon muutaman raamatunkohdan valaisemana ja raapaisemme hieman pintaa siitä, mistä yhteydessä ja liitossa Kristuksen kanssa on kyse.

Profetian lupaus liitosta

Jos mainitsen puhuvani näystä tai profetiasta, niin kuulijat herkistävät korvansa kuulemaan tarkoin. Ja nyt puhunkin profetiasta. Luemme Jeremian profetian. Kun luet tuon tekstin, ymmärrä sen oleva profetian lupaus. Se on Jumalan lupaus Israelin tulevasta ennallistamisesta. Se on jotain, mitä Jeremian aikalaiset ja sitä seuranneet kymmenet sukupolvet odottamalla odottivat toteutuvaksi.

Mutta mikä ihmeellisintä, sinä elät tänään toteutuneissa profetian sanoissa. Ne ovat toteutuneet Kristuksessa – uudessa liitossa.

Jeremian teksti sulkee sisäänsä meidän nykyhetkemme siinä merkityksessä, että me elämme tänään liitossa, josta Jeremia puhuu tässä vasta ’tulevana’:

”’Tulee aika’, sanoo Herra, ’jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa. Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omakseni, sanoo Herra.’

Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: ’Oppikaa tuntemaan Herra!’ Sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään.’” (Jer. 31:31-34)

Tätä profetiaa Herralle uskollinen hurskas jäännös Jeremian aikaan luki silmiä pyöritellen ja sydän vapisten jännityksestä ja ilosta. Voin kuvitella, miten heidän sydämensä paloi innoista: ”Voi, kun tuon päivän saisi kokea!. Tuleeko todella sellainen päivä! Olisipa valtavaa olla osallinen tuosta liitosta!”

Ja tänä päivänä meillä on etuoikeus elää tuota profetiaa todeksi. Ymmärrätkö? Se on totta tänään Kristuksessa. Kristuksen ristinkuolema ja hänen sovintoverensä loivat perustan syntien anteeksiantamiselle ja uudelle liitolle Jumalan ja hänen kansansa välillä.

Jeesus antoi kertakaikkisen uhrin syntien anteeksiantamiseksi, kun hän vuodatti viattoman verensä syntiemme edestä (Luuk. 22:20). Ilman Jeesuksen sovitustyötä Jumala ei voisi sanoa syntiselle ihmiselle Jeremian kirjan sanoin:

”Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään.”

Apostolien teoista luemme, kuinka Jumala vahvisti ulkoisin merkein Jeremian ennustaman uuden liiton alkaneeksi ensimmäisenä helluntaina vuodattamalla Pyhän Hengen seurakunnan ylle (Ap. t. 2:1-4). Uusi liitto ei lakkauttanut vanhaa, mutta se täydensi sen siinä merkityksessä, että vasta uuden liiton voimassa vanha liitto sai täyttymyksensä ja sen lopullinen päämäärä saavutettiin.

Kysyn vielä kerran: ymmärrätkö sinä, mistä minä puhun? Ymmärrätkö todella tämän liiton arvon, jossa olemme tänään Jeesuksessa Kristuksessa? Lukemattomat ihmiset ennen ensimmäistä helluntaita ovat uneksineet tästä liitosta ja haaveilleet siitä! Ymmärrätkö kuinka arvokkaasta liitosta me tässä puhumme!

Liitto, johon Kristus Jeesus on valmistanut meille pääsyn sovitustyössä, on arvokkaampaa kuin yksikään aarre maanpäällä. Näetkö Vanhan testamentin todistajien joukon, jotka ihailevat liittoamme Kristuksessa kaikkien unelmien täyttymyksenä. Jos et tätä liittoa osaa arvostaa, niin häpeä edes!

Liiton ateria – osallisuus Kristukseen tänään

Nyt siis tiedät, miten arvokkaasta liitosta puhutaan Uudessa testamentissa. Se on liittojen liitto – kaikkien Vanhan testamentin liittojen huipentuma. Se on ihmiskunnan suurin ja arvokkain liitto. Elämme tänään liitossa, jota Vanhan testamentin pyhät katsovat ihaillen ja jopa aavistuksen kateellisina. Se on liitto, jossa me elämämme tänä päivänä – emme odota sitä, me elämämme siinä.

Toinen tekstini on Uuden testamentista. Se on Paavalin kirjeestä korinttilaisille. Siinä Paavali nuhtelee seurakuntaa kaksoiselämästä; yhteydestä epäjumalanpalvelukseen, vaikka he samaan aikaan tunnustautuivat Kristuksen palvelijoiksi (1. Kor. 10:14-23). Kaukana tästä kuvasta ei toki ole oman aikamme seurakuntakaan. Samanlaista kaksoiselämää ja huoraamista harjoitetaan tänään moderneilla epäjumalien alttareilla. Siteeraan tähän Paavalin tekstistä ne jakeet, joissa Paavali vertaa liitonateriaa vastakohtana epäjumalantemppelin demoniselle yhteysaterialle.

”Eikö malja, jonka me siunaamme, ole yhteys Kristuksen vereen? Ja eikö leipä, jonka me murramme, ole yhteys Kristuksen ruumiiseen? Leipä on yksi, ja niin mekin olemme yksi ruumis, vaikka meitä on monta, sillä tulemme kaikki osallisiksi tuosta yhdestä leivästä.” (1. Kor. 10:16-17)

Ehtoollinen on mitä konkreettisin meille asti säilynyt kuva liitonateriasta. Ehtoollinen on Jumalan suoraa puhetta liitonkielellä. Ehtoollinen on konkreettinen osallisuus liittoon Kristuksessa. Se on osallisuutta, yhteyttä ja liittolaisuutta ikuisen elämän Herran Jeesuksen Kristuksen kanssa.

Mitä ateriayhteys sitten merkitsee Raamatussa, kun puhutaan liiton ateriasta liitonkielellä?

Jo tavallisella ateriayhteydellä oli suuri merkitys Israelin elämässä, niin ilossa kuin surussa. Kansallisina juhlapäivinä syötiin parasta ruokaa ja juotiin makeinta viiniä (Neh. 8:10). Yhdessä syöminen ja juominen oli israelilaisille ilmaus yhteydestä.

Aterialla vahvistettiin rauhanpäätös tai ihmisten välinen liitto. Näin vahvistettiin sovinto Iisakin ja Abimelekin välillä (1. Moos. 26:26-31), ja liitto Jaakobin ja Labanin kesken (1. Moos. 31:44-55). Samoin se, kun Joosef aterioi yhdessä veljiensä kanssa näiden tultua Egyptiin ostamaan viljaa, ilmaisi hänen sydämessään antaneen heille anteeksi ja tahtovan solmia yhteyden heihin (1. Moos. 43:15-33).

Edelleen ehtoollisella ja Vanhan testamentin uhriaterian välillä on niilläkin selkeä yhteys. Uhriateria loi yhteyden Jumalan ja ihmisten välille sekä liitti siihen osallistuvat toisiinsa. Siinailla Jumalan ja Israelin välisen liiton solmimiseen liittyi ateria, jolla Israelin vanhimmat ”katselivat Jumalaa, söivät ja joivat” (2. Moos. 24:9-11). Edelleen ilmestysmajan ’näkyleipiä’ on pidetty Herran osuutena liittoaterialla. Näkyleivät pitivät voimassa solmittua yhteyttä, aivan kuten veri, joka vuodatettiin alttarille, ylläpiti sovittavaa suhdetta.

Ehtoollisen ja vanhatestamentillisen kiitosuhriaterian välillä on yhteys. Kiitos- eli yhteysuhria valmistettaessa osa uhrieläimestä annettiin Herralle ja poltettiin alttarilla sovintouhrina. Sen oli sovitettava uhraajan Jumalasta erottanut synti. Kun sovitus oli toimitettu, syötiin jäännös uhrilihasta juhla-aterialla yhdessä suvun ja ystävien kanssa kiitokseksi entiselleen palautuneesta jumalasuhteesta (3. Moos. 7:11-20; 3. Moos. 19:5-8). Kiitosuhriateria oli suuri ilon juhla.

Mainittakoon vielä juutalainen pääsiäisateria sekin yhtymäkohtana ehtoolliselle liitonateriana. Sehän oli juuri se messiaaninen ateria, jonka yhteydessä Jeesus asetti ehtoollisen seurakunnalle liiton merkiksi. Asettamalla ehtoollisen juuri juutalaisten pääsiäisaterialla Jeesus korosti aterian profeetallista sisältöä ja siirsi samalla tämän merkityksen ehtoolliseen. Nämä kaksi ateriaa, vanhan ja uuden liiton ateria, kuuluvat asettamisensa perusteella yhteen.

Jos nyt tätä taustaa vasten luet uudelleen Paavalin sanat, huomaatko miten ne korostavat yhteyttämme Kristukseen ja osallisuuttamme liittoon hänessä?

”Eikö malja, jonka me siunaamme, ole yhteys Kristuksen vereen? Ja eikö leipä, jonka me murramme, ole yhteys Kristuksen ruumiiseen? Leipä on yksi, ja niin mekin olemme yksi ruumis, vaikka meitä on monta, sillä tulemme kaikki osallisiksi tuosta yhdestä leivästä.” (1. Kor. 10:16-17)

Osallistuminen ehtoolliselle ei ollut pelkkä Kristuksen sovitustyön ’muistelo’ tai muistutus varmasta toivosta hänen paluunsa päivänä. Ehtoollinen on ehdoton preesens; mystinen osallisuus Herran Jeesuksen Kristuksen sovitustyöhön ehtoollisen elementtien välityksellä.

Se on yhtä kaikki tosiasiallinen pelastus hänen veressään ja murretussa ruumiissaan, joita viini ja leipä ehtoollispöydässä symbolisesti edustavat. Ehtoollinen on mitä puhtaimmillaan Jumalan liitonkieltä omilleen.

Ehtoollisessa Paavali osoittaa liitonkielellä korinttilaisten olevan konkreettisesti osalliset Kristukseen ehtoollispöydän antimien välityksellä. Osallistuminen ehtoolliselle teki täten korinttilaiset osalliseksi Kristuksen ’uhrialttarista’.

Liitonkielellä Paavali toisin sanoen korostaa, ettei kukaan ei voi palvella kahta Herraa. On hengellisesti täysin mahdotonta osallistua sekä Herran pöytään (ehtoollinen) että riivaajien pöytään (uhrialttari). Herra ei ikinä salli, että hänen omansa nauttivat yhteysuhria (liittolaisuutta) epäjumalien pöydissä ja ovat muka samalla vielä osallisia hänestä.

Korinttilaisten piti täten tehdä elämässään yksiselitteinen valinta epäjumalanpalvonnan ja Herran välillä aivan kuten luonnollinen Israelkin joutui tekemään. Ei ole olemassa mitään välimuotoa – valinta on yksi ja poissulkeva.

Liiton kutsu esitetään

Osallisuus liittoon on täten kokonaisvaltainen ja sitä korostaa edelleen viimeinen tekstini Heprealaiskirjeestä. Se kokoaa yhteen Jeremian kirjan lupauksen liitosta ja korinttilaisille esitetyn kutsun käydä Jumalan pöytään yhteyteen ja jakamattomaan osallisuuteen uudessa liitossa Kristuksessa.

”Ei, te olette tulleet Siionin vuoren juurelle, elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin luo. Teidän edessänne on tuhansittain enkeleitä ja juhlaa viettävä esikoisten seurakunta, ne, joiden nimet ovat taivaan kirjassa. Siellä on Jumala, kaikkien tuomari, siellä ovat perille päässeiden vanhurskaiden henget, ja siellä on uuden liiton välimies Jeesus ja vihmontaveri, joka huutaa, mutta ei kostoa niin kuin Abelin veri.

Varokaa torjumasta häntä, joka puhuu! Kun isät Siinailla torjuivat hänet, joka ilmoitti tahtonsa maan päällä, he eivät päässeet rangaistuksetta. Vielä huonommin käy meidän, jos käännämme selkämme hänelle, jonka sanat tulevat taivaasta.” (Hepr. 12:22-25)

Näetkö tekstissä liittomme arvon? Ei puhuta pienestä asiasta. Liiton juhlaan osallistuvat paitsi Kristuksen seurakunta myös taivaan enkelit:

”Teidän edessänne on tuhansittain enkeleitä ja juhlaa viettävä esikoisten seurakunta, ne, joiden nimet ovat taivaan kirjassa.”

Ja liitonjuhla ei ole jossain ja joskus. Luitko tekstin oikein? Siinä sanottiin: ”ei, te olette tulleet Siionin vuoren juurelle”. Toisin sanoen uskova asuu jo tässä todellisuudessa ja viettävät liiton juhlaa. Uskovina olemme tulleet ja asettunut sille paikalle, jossa hän on oleva ikuisesti.

Tulevaisuus on tässä! Tänään valloitetaan huominen. Maan päällä saadaan kokea jotakin taivaasta. Meillä on etuoikeus päästä taivaalliseen pyhäkköön. Uskon kautta lähestymme Jumalaa synnintunnustuksessa, rukouksessa ja ylistyksessä. Hän ei sano enää, että meidän on pysyttävä etäällä, vaan kutsuu meitä luokseen.

Kristuksen kanssa olemme päässeet yhteen kaikkien pyhien kanssa suureen juhlajoukkoon, valittuun seurakuntaan, johon kuuluvat kaikkien aikojen kaikki uskovat kaikkialta. Jeesus itse on vakuus siitä, että uuteen liittoon kuuluvat lupaukset täytetään. Hän on avannut tien Jumalan luo: hän on yhteytemme – leipä ja veri.

Tämä on kutsu lopettaa leikkiminen; on aika irtisanoutua kaksoiselämästä ja omistautua yhdelle yhteydelle Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa. Kuule siis tarkoin kirjoittajan varoitus seurakunnalle:

”Varokaa torjumasta häntä, joka puhuu! Kun isät Siinailla torjuivat hänet, joka ilmoitti tahtonsa maan päällä, he eivät päässeet rangaistuksetta. Vielä huonommin käy meidän, jos käännämme selkämme hänelle, jonka sanat tulevat taivaasta.” (Hepr. 12:25)

Otanko minä varoituksen todesta? Herra Jeesus on antanut kaiken tämän liiton eteen. Ei ole kysymystä siitä, onko hän tosissaan. Hän on enemmän kuin osallinen ja läsnäoleva liiton yhteydessä. Kysymys on vain siitä, tahdonko minä olla osallinen?

Mikä on minun vastaukseni liiton kutsuun?

Jos seurakunta on keskittynyt seurakuntaruumiin pään Kristuksen Jeesuksen herruuteen, se ei jahtaa epäoleellisia asioita, hengellisiä ”asioita” tai etsi jatkuvasti omaansa.

Jumalan liitolle omistautunut seurakunta on ymmärtänyt arvollisen paikkansa Jumalan edessä; se on yhteys ja osallisuus liittoon, jonka Herra on Jeesus Kristus.

Johanneksen evankeliumissa apostoli Tuomas löysi uskon ylösnousseen Kristuksen edessä ja vahvisti liittonsa Herralle. Tahdotko sinä vahvistaa sen?

”Sitten hän sanoi Tuomaalle: ”Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!” Silloin Tuomas sanoi: ”Minun Herrani ja Jumalani!”” (Joh. 20:27-28)

Kuka sinun ikuinen liittolaisesi – ylösnoussut Herra Jeesus Kristus – sinulle on? 1) Onko hän ’vain’ ”sinun Jumalasi” – hätävara tai ihmeiden tekijä, kenet kaivat taskun pohjalta silloin, kun sinulle sopii? 2) Onko hän ’vain’ ”sinun Herrasi” – elämäsi teitä nuotittava päällikkö, joka antaa ihmisten varaan laskemallesi puuhalle sisällön ja suunnan? 3) Vai onko hän ”sinun Herrasi ja Jumalasi” – Kaikkivaltias Jumala, jonka omistukseenoletkoko elämäsi luottanut?

Onko hän todellinen liiton Herra, kenelle sinä kuulut ja kenen käden suojassa sinä elät, hengität ja olet? Onko hän näin sinun rakas riittävä Jumalasi, jolle uskallat kerta kaikkiaan omistaa koko elämäsi? Onko hän ”sinun Herrasi ja Jumalasi” – liiton Herra Jeesus Kristus?

Pohdittavaa

Millainen etuoikeus on olla liitossa Herran Jeesuksen kanssa?