Johannes on koonnut evankeliumiinsa Jeesuksen ’ego eimi’ eli ’minä olen’ -julistuksia vertauskuvalliset seitsemän kappaletta. Tämän kerran tekstin julistus ”ylösnousemus ja elämä” on järjestyksessä viides (Joh. 11:25).
Tekstin viides julistus ajoittuu liittyy Lasaruksen kuolemaan ja kuolleista heräämiseen. Kun Jeesus sai viestin Lasaruksen vakavasta sairaudesta, hän oli noin 50 km matkan säteellä Betaniasta, joka sijaitsi noin kolmen kilometrin päässä Jerusalemista (Joh. 11:18; Mark. 11:1; Luuk. 19:29) Öljymäellä Jerikoon johtavan tien varrella.
Jeesus tiesi jo lähtiessään Betaniaan Lasaruksen kuolleen. Opetuslasten – etenkin Tuomaan – mielestä oli turha lähteä täten enää Juudan Betaniaan, missä heidän kaikkien henki oli uhattuna (Joh. 11:16). He lähtivät silti.
Lasarus.
Kun Jeesuksen seurue lähestyi kylää, Lasaruksen sisar Martta riensi Jeesusta vastaan. Tämä kohtaaminen Martan kanssa tien päällä oli otollinen siihen, että siinä Jeesus antoi viidennen ’minä olen’ -julistuksen.
”Kun Martta kuuli, että Jeesus oli tulossa, hän lähti tätä vastaan. Maria oli silloin sisällä talossa. Martta sanoi Jeesukselle: ’Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät.’
Jeesus sanoi: ’Veljesi nousee kuolleista.’ Martta vastasi: ’Tiedän kyllä, että hän nousee viimeisenä päivänä, ylösnousemuksessa.’
Jeesus sanoi: ’Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?’
’Uskon, Herra’, Martta vastasi, ’minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan.’
Tämän sanottuaan Martta palasi kotiin, kutsui sisartaan Mariaa ja sanoi hänelle kahden kesken: ’Opettaja on täällä ja kutsuu sinua.’” (Joh. 11:20-28)
Tämä on mielestäni yksi vakuuttavimmista ja koskettavimmista Jeesuksen antamista ’minä olen’ -julistuksista, eikä vähiten siksi, että sen varassa lepää koko kristillinen usko. Uskomme on ylösnousemususkoa. Kysymykseen ylösnousemuksesta rakentuu tai kaatuu koko kristillinen usko. Jeesuksen Martalle heti ’minä olen’ -julistuksen jälkeen esittämä kysymys ”Uskotko tämän?” on vedenjakaja tänäänkin. Vastaus kysymykseen on elämän ja kuoleman kysymys. Se ei koske vain aikaa kuoleman jälkeen, vaan siinä valitaan elämä ja kuolema tässä hetkessä.
Jeesuksen julistus on edelleen koskettava myös Martan syvän surun tähden. Hänen veljensä oli kuollut. Käsillä oli ongelma, jota ihmisellä ei ole valta ratkaista. Kovin usein odotamme saavamme avun toiselta ihmiseltä, mutta kuolema on yksi harvoista ongelmista, johon emme odota kenenkään apua – lähinnä lohtua ja rinnalla kulkemista:
Sama koski Marttaa; hän ei odottanut Jeesuksen enää ratkaisevan ongelmaa – korkeintaan ottavan osaa hänen suruunsa. Mutta Jeesus vastasi Martan lohduttomuuteen julistautumalla Jumalaksi; hän itse on ylösnousemus, hän on elämä. Hän liitti ylösnousemuksen suoraan nykyhetkeen.
Jeesuksen sanat kävivät varmasti yli kaiken ymmärryksen. Hän veti iankaikkisuuden ja taivaan alas maan päälle ja kuluvaan surun ja murheen hetkeen, minkä vuoksi hänen täytyi kysyä Martalta, että uskoiko hän sen.
Martta vastasi Jeesukselle myöntävästi siinä määrin kuin pystyi. Hän sanoi uskovansa, että Jeesus oli luvattu messias. Mutta samaan aikaan hän varmasti epäili, oliko tällä uskolla niin suunnaton voima, että se joka uskoi, oli todellakin kuoleman saavuttamattomissa. Tuskin Martta uskalsi ajatella, että tämä usko olisi voimallinen tuomaan hänen veljensä takaisin elämään.
Me olemme tänään Jeesuksen edessä saman kysymyksen edessä:
”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” (Joh. 11:25)
Uskonko minä tämän? On ’helppo’ uskoa Jeesuksen julistus, jos ajattelee sen toteutumista kuolleiden ylösnousemuksessa. Ehkä tämän aspektin Marttakin kykeni tavoittamaan Jeesuksen sanoista. Mutta uskotko sinä Jeesuksen julistuksen voimaan tässä ja nyt? Uskallatko omistaa sen omalle kohdallesi? Uskallatko uskoa elämään kuoleman sijaan?
Hyvä, jos uskot, olet täten siunattu. En kuitenkaan päästä sinua näin helpolla, vaan kysyn, mitä ylösnousemuselämä tänään elämässäsi käytännössä tarkoittaa? Tätä Jeesus kysyi Martalta. Tämä on sama kysymys, jonka esitin autokauppiaalle, kun hän puhui vuolaasti kolmen vuoden takuusta. Minä tahdoin tietää, mitä kaikkea takuu todellisuudessa kattaa kolmen vuoden aikana. Ja miksikö sen tahdoin tietää? Ihan sen tähden, etten turhaan korjaa itse sellaisia vikoja, jotka kuuluvat autovalmistajan vastuulle.
Jeesuksen lupauksen edessä me kysymme samaa. Kysymme häneltä, että mitä kaikkea luvattu elämä pitää sisällään. Ja vastaus on enemmän, mitä sinä uskallat tai kysymykseen vastannut Martta uskalsi toivoa. Se kattaa kaiken – kuulit oikein: kaiken!
Elämä Jeesuksessa pitää sisällään aivan kaiken ja takuu on voimassa tänään ja iankaikkisesti. Sinun ei tarvitse itse ’fiksata’ mitään, vaan saat aina tuoda koko elämäsi ’valmistajalle’ ja takuu kattaa kaiken. Jos kerta toisensa jälkeen löydät itsesi fiksailemasta elämääsi, on puhtaasti omaa tyhmyyttä. Sinulla olisi aina mahdollisuus luottaa elämän antajan takuuseen ja lähestyä häntä.
Jeesuksessa Kristuksessa sinulla on ainutlaatuinen elämä – ja sen takuu on voimassa. Se on kerran annettu Golgatan ristillä ja se pysyy iankaikkisesti. Tartu uskalluksella Jeesuksen lupaukseen ja vastaa rohkeasti kysymykseen ”Uskotko tämän?”
Pohdittavaa
Mitä minä olisin ollut valmis uskomaan Martan tilanteessa?