Vaarojen maraton 2015
Olenpa yhtä – tai oikeastaan kahta – kokemusta rikkaampi viikonvaihteessa Kolilla juostun Vaarojen maratonin (43 km) jälkeen. Ensimmäinen – ja ehkä järisyttävämpi – kokemus oli istua hiihtohississä ensimmäistä kertaa elämässään. Toinen kokemus oli tietty nouseminen Ukko-Kolille sen päätteeksi, kun jalat olivat tallanneet ensin 40 km polkua, kivikkoa, mutavelliä, juurakkoa ja vähän metsätietäkin.
Lähdin matkalle vastentahtoisesti – yritinpä myydä osallistumispaikkaanikin pois. Miksikö? No, ehkä oman elämän henkinen kaamos ja näköalattomuus yhdistettynä paljoon puurtamiseen tarttui syksyn aikana juoksuunkin. En päässyt kiinni treenaamiseen enkä saanut aikaiseksi edes lähteä ensimmäisiinkään seuran treeneihin.
Kyllästyminen näkyi sitten juoksussakin – juoksin kisan sen läpi puolivaloilla seikkailuna – en tavoitteellisena kisana. Minulla ei ollut mitään tavoitetta eikä voinut vähempää kiinnostaa, että monesko olen maalissa – etenkin, kun matka oli vain tuo 43 km. Juoksentelin reitin läpi, kävin suihkussa ja lähdin kotiin. Henkisesti kokemus oli pyöreä nolla. Ei euforiaa eikä kaamosta. Ainoa ajatus oli päästä maaliin ja kotiin – niin ja sitten särky isovarpaassa, kun teloin sen kivikossa. Ja tietty pieni huoli polvesta, että miten se kestää laskut. No, hyvin meni tuolta osin – olen kiitollinen.
Ryläyksen päältä Kolilta. Kaunista.
Entä miten matka meni fyysisesti? Ylämäet lukuun ottamatta viimeistä nousua Ukko-Kolille eivät olleet niin raskaita kuin oletin. Ehkä Puijon laskettelurinteen koluaminen oli totuttanut kehon nousuun ja treeni oli tässä sentään onnistunut. Fyysisesti kokemus oli mielenkiintoinen siinä, että en osannut odottaa juoksun olevan niin teknistä kivikkojen, juurakkojen ja yleensäkin polkujen kapeuden vuoksi. Jos olisin tiennyt polkujuoksun olevan suurimmalta osalta ’juoksu trialia’, olisin treenannut Puijolla pieniä polkuja enkä ulkoilureittejä. Jos siis joku kehtaa Pirkan hölkkää kutsua polkujuoksuksi – niin hävetköön. Se on maastojuoksua.
Polkujuoksun teknisyys ja rasitus kyllä yllätti vanhan kisakoneen. Oli siis oikeastaan hyvä, ettei henkistä kanttia kilpailuun löytynyt, muuten sitä olisi vetänyt itsensä jo ennen 35 km juottopistettä uuvuksiin ja loppu olisi ollut helvettiä. Tulosta ei voi verrata oikein mihinkään. Se nyt vain kertoo sen, että poluilla juokseminen on noin 50 % hitaampaa kuin metsäteillä tai asfaltilla. Tässä luvut:
Etappi Matka Aika
Peiponpelto 30 km 4:21:47
Satama 40 km 5:17:20
Hotelli/Maali 43 km 5:38:12 (14:48:52)
Lajina polkujuoksu oli upea kokemus – ja tykkäsin. Ikävä kyllä tätä kokemusta voisi nimittää myös ’letkajuoksuksi’. Eli omaa rytmiä ei tavoittanut kuin lyhyillä tiesiirtymillä, koska poluilla mentiin kuin köyhän talon porsaat jonossa. Vapaalla polulla ja vaikka 5 hengen porukassa kokemus olisi ollut todella upea. Mutta 400 juoksijan massa teki kokemuksesta enemmänkin stressaavan, kun aina joku hölötti jotain ja jos ei itse joutunut keskusteluun mukaan, niin sitten kuunneltiin toisten juttuja… huoh! Jos etsit luonnonrauhaa ja hiljaisuutta, kuten minä tein, niin joudut tässä pettymään. Ehkä sen voisi korjata valitsemalla 86 km tai 130 km sarjan, mutta tällä kokemuksella se ei ollut vaihtoehto.
Muutoinkin koin olevani porukassa yksin – meitä oli vain pari ’old school’ kaveria samassa lähdössä. Porukka oli pääosin ’hifistelijöitä’ ja niitä ’olen tehnyt kaiken esityön tarkoin ja tiedän kaiken kaikesta’ -kavereita. Samainen porukka sitten tietty panosti myös ’after-run’ partyihin, mikä tietty kuuluu nyt suureessa nosteessa olevan lajin typeriin lisukkeisiin.
Onneksi matkalla tapasin pari mukavaa poikkeusta ja heidän kanssaan juostut kilometrit (27 – 40) olivat oikein mukavat. Ei turhaa puhetta – tietoisuus toisen läsnäolosta riitti.
Ja mitä seuraavaksi? Palauttelua ja kevyttä peruskuntokauden juoksentelua on nyt luvassa ainakin loppuvuosi. Lisäksi ajattelin pitkästä aikaa paastota ainakin joulupaaston verran, jotta saan vähän massaa pois.
Tammikuussa voisi sitten alkaa taas treenaamaan, jos sitä olisi jo siihen mennessä saanut elämänsä järjestykseen. Tavoitteen jätän vielä avoimeksi. Tällä hetkellä mielessä olisi jotain näistä:
Puijon Polut, Kuopio 21 km 14.5.2016
Pyssymäki Extreme, Nivala 57,5 km 13.8.2016
Kokkola Ultra Run, Kokkola 12 h 5/2016
Mutta tämmöisillä ajatuksilla tänään. Ehkä vahvin kandidaatti on tällä hetkellä tuo Pyssymäen tapahtuma.